Tuulihaukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuulihaukka
Common kestrel falco tinnunculus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Jalohaukat Falconidae
Suku: Jalohaukat Falco
Laji: tinnunculus
Kaksiosainen nimi
Falco tinnunculus
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Falco tinnunculus ditsr.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tuulihaukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tuulihaukka Commonsissa

Tuulihaukka (Falco tinnunculus) on jalohaukkojen heimoon kuuluva pieni petolintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulihaukka on pienikokoinen haukka, jolla on pitkät siivet ja pitkä pyrstö. Pituus on 32–35 cm ja siipiväli 70–80 cm. Selkäpuoli on punaruskea ja vatsapuoli vaalea tihein tummin täplin. Koiraan pää on harmaa, naaraan vaalea. Nuori lintu muistuttaa naarasta. Tuulihaukan soidinääni on kimittävä kii-kii-kii...

Vanhin suomalainen rengastettu tuulihaukka on ollut 11 vuotta 2 kuukautta vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 16 vuotta 5 kuukautta vanha yksilö.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levinneisyysalue on hyvin laaja, käsittäen lähes koko Euraasian. Euroopan kanta on 250 000–350 000 paria, joista Britteinsaarilla 60 000. Parimäärä Suomessa on 1 000–2 500.[2] Tuulihaukka muuttaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Joitakin yksilöitä jää Suomeen talvehtimaan hyville myyräapajille.

Kanta taantui suuresti ympäristömyrkkyjen takia 1960-luvulla. Lajin kannan elpymiselle on ollut elintärkeää pöntötys. Laji on nykyään poistettu uhanalaisten lajien listalta.

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulihaukka on viljelysmaiden lintu. Suomessa osa kannasta pesii avosoilla, hakkuuaukoissa, tuntureilla ja saaristossa. Tuulihaukka saalistaa avomaiden yllä. Se jää usein lekuttelemaan paikoilleen ilmaan kuin tiira.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulihaukka pesii onttoon keloon, vanhaan variksen pesään tai erikoisvalmisteiseen pönttöön. Tuulihaukka saa vain yhden pesueen vuodessa. Se munii huhti–toukokuussa 3–7 punamustatäpläistä munaa. Niitä naaras hautoo 26–30 vrk, kun koiras pitää huolen ruokahuollosta. Poikaset viipyvät pesässään 27–33 vrk, jonka jälkeen poikue emoineen pysyy koossa vielä noin kuukauden ajan.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulihaukan pääravintoa ovat myyrät ja muut pienet jyrsijät. Myyräkatovuosina ravinto voi kuitenkin koostua suurelta osin sammakkoeläimistä, pikkulinnuista, madoista ja isoista hyönteisistä.

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Falco tinnunculus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 14.5.2014. (englanniksi)
  2. Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. - Otava. Keuruu. ISBN 951-1-12663-6

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hellstén, Hannu & Lindroos, Seppo 1976: Tuulihaukan Falco tinnunculus pönttöpesinnät Riihimäellä 1971-73. - Lintumies 4.1976 s. 124. SLY.
  • Korpimäki, Erkki 1983: Tuulihaukkapönttökokeilun tuloksia. - Lintumies 3.1983 s. 132-137. LYL.
  • Korpimäki, Erkki, Haapoja, Reima & Ikola, Sakari 1979: Kaksi tuulihaukan Falco tinnunculus lähekkäistä pesää. - Lintumies 1.1979 s. 35. LYL.
  • Korpimäki, Erkki, Ikola, Sakari & Haapoja, Reima 1979: Tuulihaukan Falco tinnunculus ravinnontarpeesta ja pesäpoikasten painonkehityksestä. - Lintumies 2.1979 s. 49-53. LYL.
  • Kuusela, Seppo 1989: Noin tunti tuulihaukan perhe-elämää. - Lintumies 3.1989 s. 134. LYL.
  • Rikberg, Ralf 1979: Tornfalk Falco tinnunculus häckande i holk. - Lintumies 2.1979 s. 83. LYL.
  • Tuulihaukka Lintukuva.fi-verkkopalvelussa