Turnajaiset

Keskiaikainen kuvitettu käsikirjoitus Codex Manesse (1305-1340 Zürich) kuvaa mm. turnajaisia

Turnajaiset olivat länsieurooppalaisen ylhäisön seuraama kaksintaistelutapahtuma keskiajalla. Turnajaisissa oteltiin tosissaan, mutta tilaisuus oli usein näytösluonteinen.

Turnajaisissa taistelivat usein haarniskoidut ratsumiehet, joilla oli aseistuksena peitsi tai muu ase. Tarkoitus ei ollut tappaa toista, vaan pudottaa tämä satulasta. Kuolettavat tapaturmat eivät kuitenkaan olleet turnajaisissa harvinaisia.

Ritarit eivät olleet aina sotaretkillä, vaan he viettivät suuren osan vuodesta rauhallista elämää linnan aatelisten seurassa. Arkea piristivät turnajaiset, joissa ritarit ottivat mittaa toisistaan ja harjoittelivat taistelutaitoja. Yleisölle turnajaiset tarjosivat jännitystä ja mahdollisuuden tavata lähiseudun ihmisiä. Ritarit olivat hyvin kasvatettuja seuramiehiä, jotka ilahduttivat linnanneitoja ja rouvia huomionosoituksillaan. Turnajaisissa he taistelivat ihailemansa naisen nimissä. Ritarit saivat valtiattareltaan huivin tai hansikkaan tämän ihastuksen merkiksi.

Albrecht Dürer: Turnajaiskypärä (n. 1498)

Turnajaiset alkoivat peitsiottelulla. Haarniskoidut ritarit nousivat ratsujensa selkään ja asettuivat toisiaan vastaan. Merkistä he lähtivät ratsastamaan toisiaan kohti. Kun ritarit kohtasivat, he yrittivät pudottaa toisensa peitsen kärjillä alas hevosen selästä. Pudonnut ritari hävisi ottelun. Toisinaan turnajaiset eivät olleet pelkästään kevyttä viihdettä, vaan totisinta totta. Joskus käytettiin tylppiä peitsiä eli sellaisia joiden kärjessä oli lampaannahalla päällystetty pallo joka kyllä syöksi vastustajan tehokkaasti satulasta muttei suoranaisesti vahingoittanut tätä, täydessä ottelussa taas käytettiin paljaita peitsiä.

Hävinnyt osapuoli saattoi saada surmansa tai joutua lahjoittamaan arvokkaan omaisuutensa, hevosen ja haarniskan, voittajalleen.

Kirjallisuudessa esiintyy mainintoja että omaisuuden luovutuksen saattoi kompensoida vastaavalla rahasummalla.