Tunisin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tunisin taistelu
Osa ensimmäistä puunilaissotaa
Armeijoiden liikkeet Afrikassa
Armeijoiden liikkeet Afrikassa
Päivämäärä:

255 eaa.

Paikka:

Tunis, Tunisia

Lopputulos:

Karthagon selvä voitto

Vaikutukset:

Karthago saattoi jatkaa sotaa

Osapuolet

Roman SPQR banner.svg Rooman tasavalta

Karthago

Komentajat

Marcus Atilius Regulus

Ksanthippos

Vahvuudet

15 000 jalkaväkeä
500 ratsuväkeä

12 000 jalkaväkeä
4000 ratsuväkeä
100 norsua

Tappiot

12 000 kuollutta
500 vankia

800 kuollutta (Polybioksen mukaan)

Roomalaiset väistelevät norsuja.

Tunisin tai Bagradesin taistelu[1] käytiin vuonna 255 eaa. Rooman tasavallan ja Karthagon välillä ensimmäisen puunilaissodan aikana. Se päätti roomalaisten sotaliikkeet Afrikassa ja mahdollisti sodan jatkumisen.

Aiemmat tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 256 eaa. konsulit Lucius Manlius Vulso ja Marcus Atilius Regulus kukistivat Karthagon laivaston Ekmonoksen meritaistelussa. Näin roomalaiset kykenivät laskemaan joukkoja Afrikkaan. He olivat niin menestyksekkäitä, että Manlius kutsuttiin takaisin mukanaan joukkoja ja suurin osa laivastoa.

Regulus jäi päättämään sodan. Adyksen vaikean tappion jälkeen karthagolaiset olivat valmiita neuvottelemaan, mutta konsulin ehdot olivat liian kovat. Karthago keräsi voimia palkaten mm. kreikkalaisupseeri Ksanthippoksen, joka havitteli taistelua avomaastossa maksimoidakseen Karthagon ylivoimaisen ratsuväen ja sotanorsujen mahdollisuudet.

Roomalaiset olivat sittemmin sijoittuneet Tunisiin. Lukumäärä on peräisin Polybiokselta. Heidän komentajansa Regulus halusi voiton huolimatta vahvistuneiden karthagolaisten aiheuttamasta riskistä, sillä hän ei halunnut seuraajiensa saavan siitä kunniaa. Roomalaisilla oli näet tapana vaihtaa komentajat virkavaalien aikaan.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muodostelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ksanthippos käytti muodostelmaa, jossa hätäisesti värvätty falangi oli keskellä, oikean sivustan muodosti palkkasoturijalkaväki ja ratsuväki oli siipinä laidoilla. Norsut olivat rivistönä jalkaväen edellä.

Roomalaiset käyttivät normaalia muotoa, jossa legioonalaiset olivat keskellä ja alivoimainen ratsuväki (equites) sivuilla.

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heti taistelun alussa suurin osa legioonalaisista jäi rynnäköivien norsujen jalkoihin. Rooman ratsuväki oli pahasti alivoimainen ja pyyhkäistiin tieltä. Sen sijaan vasemmalla sivullaan roomalaiset saivat menestystä, kun parituhatta sotilasta (ehkä liittolaisia) kukistivat palkkasoturit ja ajoivat heitä takaa leiriin asti.

Keskemmällä vain vähän roomalaisia selvisi norsuista, ja nekin jäivät falangin saaliiksi. Vapautunut Karthagon ratsuväki hyökkäsi roomalaisten selkään ja sivustaan, jolloin taistelu ratkesi teurastukseen kuten Cannaessa 49 vuotta myöhemmin. Vain ne 2000 sotilasta, jotka aiemmin murtautuivat palkkasoturien läpi, selvisivät pakoon ja Rooman laivaston pelastamiksi Apsiista.

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Regulus itse jäi vangiksi. Jotkin myöhemmät kirjailijat väittävät, että häneltä leikattiin silmät ja että norsun annettiin tallata hänet.[2] Polybios ei mainitse tätä ja karthagolaisille vihamielinen Diodoros väittää hänen kuolleen luonnollisesti.[3] Muitakin tarinoita on, kuten että hänet olisi kidutettu hengiltä piikkitynnyrissä.

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Philip SabinLost battles. .
  • Kistler, John M.: War Elephants. Westport, Connecticut: Praeger, 2006.
  • Smith R. Bosworth: Carthage and the Carthaginians. .
  • Polybios, Historiai, 1. kirja

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Philip Sabin: Lost battles, s174
  2. John M. Kistler: War elephants, s100
  3. Smith R. Bosworth: Carthage and the Carthaginians

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Battle of Tunis