Tuliharjakotinga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tuliharjakotinga
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kotingat Cotingidae
Suku: Harjakotingat Rupicola
Laji: peruvianus
Kaksiosainen nimi
Rupicola peruvianus
(Latham, 1790)
Alalajit
  • R. p. aequatorialis
  • R. p. peruvianus
  • R. p. sanguinolentus
  • R. p. saturatus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Tuliharjakotinga Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tuliharjakotinga Commonsissa

Tuliharjakotinga (Rupicola peruvianus) on Etelä-Amerikassa tavattava kotingoihin kuuluva varpuslintu. Monet pitävät lajia Perun kansallislajina. [2]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras

Kooltaan tuliharjakotinga on noin 31 cm. Koiraan pää, kaula, yläselkä ja vasa ovat väriltään kirkkaan oranssit, P.r.sangiolentus-alalajilla verenpunaiset. Koiraan päässä on tuuhea hieman sivuilta litistynyt töyhtö. Selkä on väritykseltään musta ja siivet mustat ja harmaat. Silmän iiris on valkoinen tai sininen. Naaras on väritykseltään pääosin oranssin ruskea. P.r.sangiolentus-alalajin höyhenpuku on huomattavasti punaisempi kuin muilla tuliharjakotingan alalajeilla. [3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuliharjakotingaa tavataan Boliviassa, Kolumbiassa, Ecuadorissa, Perussa ja Venezuelassa. [1] Tuliharjakotingat elävät metsissä usein jokien lähettyvillä ja soisilla alueilla. Yleensä laji pysyttelee metsän sisäosissa ja tulee harvoin avoimille alueille. Laji elää yleensä 500–2 400 metrin korkeudella merenpinnasta. [3]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuliharjakotingat syövät pääasiassa hedelmiä, mutta myös hyönteisiä, joita ne voivat etsiä maasta pitkiäkin aikoja. Vankeudessa lajin kunnon on todettu huonontuvan nopeasti, mikäli lintu ei saa hyönteisiä syötäväkseen. Lintujen on todettu oppineen syömään kotiloita, joiden kuoret ne rikkovat hakkaamalla kotiloita kiviä vasten. [4]

Elintavat ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuliharjakotingat ovat varovaisia ja lentävät nopeasti tiehensä, mikäli tuntevat olonsa häirityksi.[3] Lisääntymisaikana koiraat kokoontuvat perinteisille näytöspaikoilleen. Jopa 40 koiraslintua kokoontuu pienelle alueelle esiintymään naaraille. Koiraat esittelevät höyhenpukuaan, päästelevät ääniä ja nokkivat sekä jahtaavat toisiaan. Naaras valitsee itselleen mieluisen parittelukumppanin laskeutumalla tämän selkään ja lyömällä sen maahan ja lähtemällä tämän jälkeen välittömästi lentoon. Koiras seuraa naarasta hetken kuluttua.[4]

Naaras rakentaa kuppimaisen pesän mudasta. Se sijaitsee usein kiven tai kallion juurella tai kallion kolossa tai pienessä luolassa. Naaras munii yleensä kaksi valkoista munaa. Koiraat eivät osallistu pesintään millään tavoin. Naaran pesiessä koiras taistelee kilpailijoidensa kanssa tai yrittää kiinnittää muiden naaraiden huomion.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Rupicola peruvianus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 7.1.2014. (englanniksi)
  2. Symbols that identify Peru Peruvian Embassy in the UK. Viitattu 11.3.2009. (englanniksi)
  3. a b c Robert S. Ridgely, Guy Tudor, William L. Brown: The Birds of South America, s. 778. University of Texas Press, 1994. ISBN 978-0-292-77063-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.3.2009). (englanniksi)
  4. a b c Maurice Burton, Robert Burton: International Wildlife Encyclopedia, s. 490. Marshall Cavendish, 2002. ISBN 9780761472704. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 11.3.2009). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]