Tukholman Filadelfia-seurakunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ruotsalaista helluntaiseurakuntaa. Katso myös Helsingin Filadelfia-seurakunta.
Tukholman Filadelfia-seurakunta
Filadelfiakyrkan Stockholm
Filadelfiakirkon sisäänkäynti Rörstrandgatanin puolelta.
Filadelfiakirkon sisäänkäynti Rörstrandgatanin puolelta.
Kirkkokunta Ruotsin helluntaikirkko
Perustettu 1910
Johtava pastori Niklas Piensoho
Aiheesta muualla
Sivusto

Tukholman Filadelfia-seurakunta (ruots. Filadelfiakyrkan Stockholm) on Tukholmassa sijaitseva ruotsalainen helluntaiseurakunta ja Pohjoismaiden suurin vapaakirkko.[1] Tukholman Filadelfia-seurakunta on perustettu vuonna 1910. Nykyisen Tukholman Filadelfia-seurakuntaan kuuluvat pääkirkon lisäksi myös Bergakyrkan Åkersbergassa, Mälarokyrkan Ekerössä sekä Tyresön helluntaikirkko.[2] Seurakunnan johtava pastori on ollut vuodesta 2006 lähtien Niklas Piensoho.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1958 eteläafrikkalainen lähetyssaarnaja Nicholas Bhengu ja Chicagon helluntaiseurakunnan pastori Josef Mattson vierailivat Filadelfiassa.

Tukholman Filadelfia-seurakunta sai alkunsa, kun vuonna 1910 joukko Pyhän Hengen kasteen saaneita uskovia perusti seitsemännen baptistiseurakunnan Tukholmaan. Seurakunta otti nimen Filadelfia, joka oli John Ongmanin seurakunnan nimi myös Örebrossa. Filadelfiasta muodostui helluntailaisten keskus Ruotsin pääkaupungissa.[4]

Vuonna 1911 seurakunta kutsui johtajakseen 27-vuotiaan Lewi Pethruksen. Vuonna 1913 jännitteet klassisen baptismin ja uuden helluntailiikkeen välillä kasvoivat, samalla kun Tukholman Filadelfia-seurakunta keräsi suosiota. Tukholman Filadelfia-seurakunta suljettiin baptistiliikkeen ulkopuolelle ja samalla Filadelfia-seurakunnan edustama helluntailiike muodostui Ruotsissa Pethruksen johtamaksi erilliseksi vapaakirkkoliikkeeksi.[4][5][6]

Vuonna 1930 Filadelfia-seurakunta rakensi Pohjois-Euroopan suurimman kirkkorakennuksen. Uusi kirkkorakennus avattiin käyttöön 1. marraskuuta 1930 monien eurooppalaisten helluntaijohtajien ollessa läsnä avaustilaisuudessa. Samana vuonna seurakunnalla oli noin 5000 jäsentä.[4] Lamavuonna 1933 Filadelfia-seurakunnan sosiaalityö saavutti huippunsa ja seurakunta jakoi ruoka-apua uudessa kirkossa. Vuonna 1934 seurakunta järjesti ensimmäisen konferenssin pastoreille. Konferenssista muodostui nopeasti helluntaliikkeen johtajien ideologinen ja teologinen kohtauspaikka. Vuonna 1942 Filadelfia-seurakunta perusti Rörstrandin kansanopiston, joka vuotta myöhemmin siirrettiin Kaggeholmin linnaan.[7]

Vuonna 1948 Sven Lidman jätti Filadelfia-seurakunnan Lidmanin ja Pethruksen välillä olleen julkisen skisman vuoksi. Vuonna 1958 seurakunnassa tapahtui merkittävä johtajavaihdos, kun Lewi Pethrus korvattiin Willis Säwellä. Johtajamuutos oli seurakunnan ohella haaste myös ruotsalaiselle helluntailiikkeelle.[8]

Vuonna 1996 Tukholman Filadelfian vanhimmistoon alettiin hyväksyä myös naisjäseniä.[9] Vuonna 2002 Ruotsin pääministeri Göran Persson vieraili ja puhui Filadelfiassa helluntailiikkeen pastorien konferenssissa.[6]

Seurakunnan johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alvarsson, Jan-Åke: The Development of Pentecostalism in Scandinavian Countries. Osa teosta European Pentecostalism. Leiden, Alankomaat: Koninklijke Brill NV, 2011. ISBN 978-90-04-20730-1.
  • Halldorf, Joel: Pentecostal Politics in a Secular World. The Life and Leadership of Lewi Pethrus. Skellefteå, Ruotsi: Springer Nature Switzerland AG, 2017. ISBN 978-3-030-47050-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Talare: Niklas Piensoho Missionkyrkan i Finland. Viitattu 31.8.2022.
  2. Filadelfias Nätverk Filadelfiakyrkan. Arkistoitu 30.10.2021. Viitattu 30.10.2021. (ruotsiksi)
  3. Nyinvigning av 91-åriga Filadelfiakyrkan i Stockholm Världen idag. 26.10.2021. Viitattu 30.10.2021. (ruotsiksi)
  4. a b c Halldorf 2017, s. xv
  5. Alvarsson 2011, s. 24-25
  6. a b Historia Pingst.se. Viitattu 16.11.2021. (ruotsiksi)
  7. Alvarsson 2011, s. 28-29
  8. Alvarsson 2011, s. 30-31
  9. Alvarsson 2011, s. 34

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]