Tosinimi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tosinimi on kohteensa nimi, joka ilmaisee sen todellista luonnetta. Magiassa, uskonnollisessa invokaatiossa ja mystiikan mantroissa kohteisiin viittaaminen pyhän kielen sanoilla tai muuten voimallisilla sanoilla on ollut keskeistä ainakin antiikista ajoista asti.
Kansantarut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansanperinteessä henkilön tai olennon (ehkä jopa jumalan) tosinimen tunteminen antaa voiman vaikuttaa tähän maagisesti.[1][2]
Skandinaavisissa myyteissä maagisia petoja kuten Nix saatettiin kukistaa kutsumalla niitä tosinimillään.[3]
Renessanssin demonologia (jota katolinen kirkko yhä harjoittaa Suomessakin) perustuu ajatukseen, että demoniin saadaan valtaa tietämällä sen tosinimi (ks. manaus).
Muinaiset juutalaiset uskoivat Jumalan nimen olevan niin voimallinen, että sen lausuminen kiellettiin. Myös nykykristittyjen fraasia "Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen" käytetään taikasanojen tavoin.
Kryptografiassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kryptografiassa termi "tosinimi" ("true name") voi tarkoittaa nimeä, joka identifioi kohteensa yksikäsitteisesti globaalissa nimiavaruudessa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ged (kohteen tosinimen tietäminen antaa maagisia voimia kohteen yli)
- Tittelintuure (pääjuonielementti verrattavissa tosinimen käyttöön)
- mantra
- kabbalismi
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Philip Martin, The Writer's Guide to Fantasy Literature: From Dragon's Lair to Hero's Quest, s. 134, ISBN 0-87116-195-8
- ↑ Maria Tatar, The Annotated Brothers Grimm, s. 260 W. W. Norton & company, London, New York, 2004 ISBN 0-393-05848-4
- ↑ Francis James Child, The English and Scottish Popular Ballads, v 1, p 95-6, Dover Publications, New York 1965