Pallokalat
| Pallokalat | |
|---|---|
 Pippuripallokala (Arothron nigropunctatus) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Jäykkäleukakalat Tetraodontiformes |
| Heimo: | Pallokalat Tetraodontidae |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
Pallokalat (Tetraodontidae) ovat kalaheimo, joihin kuuluu sekä koralliriutoilla, murtovedessä että makeassa vedessä eläviä lajeja. Sukuun kuuluu noin 185 lajia, joista 36 elää makeassa tai murtovedessä ja 39 viettää osan elämästään murto- ja osan merivedessä.[1]
Pallokalat ovat saaneet nimensä siitä, että pelästyessään ne imevät itsensä täyteen vettä tai ilmaa ja pullistuvat palloiksi. Toinen pullistelevien kalojen heimo on siilikalat. Pallokalat ovat terävähampaisia petoja, jotka syövät muun muassa simpukoita, kotiloita ja muita kaloja. Pallokaloja voidaan pitää akvaariossa, mutta hoitajan tulee olla perehtynyt niiden hoitoon hyvin.
Ulkonäkö, koko ja rakenne
Pallokalat ovat normaalitilassaan nuijan muotoisia. Niiden pienet evät törröttävät sivuille ja selkäevä puuttuu kokonaan. Monien lajien pintaa peittävät pienet piikit, kuitenkin paljon lyhyemmät kuin siilikaloilla. Pää on iso ja silmät sijaitsevat kaukana toisistaan. Monet lajit osaavat liikuttaa silmiään. Pallokaloilla ei ole suomuja eikä varsinaisia kiduskansia; kidukset ovat pehmeät aukot lähellä rintaeviä, ja hampaat ovat sulautuneet neljäksi kovaksi levyksi. Pallokalat liikkuvat yleensä vispaamalla rintaeviään, ja heilauttavat pyrstöään vain syöksähtäessään pakoon tai ruoan kimppuun.[2]
Suurimmat makean veden lajit, kuten kultapallokala, ovat yli 60 cm pitkiä, pienin kääpiöpallokala jää alle kolmesenttiseksi. Kaikkein suurin on merivedessä elävä, yli 120 cm pitkäksi kasvava tähtipallokala.
Pallokalojen kasvot näyttävät ilmeikkäiltä. Niillä on voimakkaat leuat, ja leukoja liikuttavien lihasten takia sieraimet ja silmät mahtuvat vain pään yläpinnalle kuten sammakoilla. Niillä on lihaksikkaat huulet, joita ne mutristelevat syödessään. Koska kalan pääravintoa ovat kuorelliset selkärangattomat, sen on vaikea nähdä onko ruoka pilaantunutta, ja sen täytyy luottaa makuaistiinsa.[3]
Useimpien pallokalalajien hampaat kasvavat koko niiden elämän ajan. Ne ovat sopeutuneet syömään kovakuorista ruokaa kuten simpukoita ja rapuja. Jos ne elävät akvaariossa liian pehmeällä ruoalla, hampaiden kasvusta tulee ongelma, ja jotkut akvaarioharrastajat lyhentävätkin lemmikkiensä hampaita säännöllisesti.[4] Hampaiden leikkausta varten pienet pallokalat nukutetaan neilikkaöljyllä.[5]
Pallokalat voivat pullistua täyttämällä itsensä vedellä tai ilmalla. Ilmalla täyttyminen on vaarallista, sillä varsinkaan pienet pallokalalajit eivät saa puserrettua ilmaa enää ulos, kun ympäröivä veden paine puristaa niiden hengitysaukot kiinni. Siksi akvaariossa olevia pallokaloja ei siirretä haavilla vaan vesiastiassa.[6] Pullistumiseen liittyy myös joidenkin pallokalalajien kyky tuottaa voimakkaita ääniä.[7]
Levinneisyys ja elintavat
Pallokaloja tavataan päiväntasaajan molemmin puolin 45 leveyspiirille asti. Merivedessä eläviä lajeja tavataan yleensä koralliriuttojen läheisyydestä.[8] Murtovesilajit elävät tyypillisesti jokisuussa.
Pallokalat voidaan luokitella saalistustapansa mukaan avoveden saalistajiin, hiipijöihin ja vaanijoihin. Avovedessä saalistavat lajit, kuten messinkipallokala liikkuvat helikoptereiden lailla ylös ja alas ja hyökkäävät saaliseläintensä kimppuun avoimesti. Hiiviskelijät, kuten kääpiöpallokala, uivat luolissa ja kasvitiheiköissä, näykkivät simpukoita ja muita hitaasti liikkuvia selkärangattomia ja varovat itse tulemasta syödyiksi. Vaanijat, kuten pohjapallokala, piiloutuvat kasvien sekaan tai jopa kaivautumalla hiekkaan ja syöksyvät sieltä ohikulkevien saaliseläinten kimppuun.[3]
Pallokalat ovat aggressiivisia reviiriä puolustavia kaloja. Nuoret yksilöt saattavat elää parvina, mutta aikuiset pitävät välimatkaa toisiinsa. Tämä liittyy niiden ravinnonhankintaan: ne viettävät tuntikausia etsien ruokaa omalta alueeltaan, ja kun sitä löytyy, ne eivät halua jakaa sitä muiden lajitoveriensa kanssa.[9] Jotkut lajit, kuten juovapallokala, tarvitsevat niin ison reviirin, ettei niiden kanssa mahdu suureenkaan kotiakvaarioon mitään muita kaloja, ja akvaarion hoitajan täytyy varoa omia sormiaankin. Rauhallisimmat lajit voivat elää lähellä toisiaan silloin kun niillä ei ole kutuaika. Tällaisia ovat rengaspallokala ja Carinotetraodon-lajit.[3]
Pallokalat kutevat yleensä kiinteälle alustalle kuten kasvin lehdelle. Koiras vartioi mätiä sen kuoriutumiseen asti. Monet sellaisetkin lajit, jotka muuten viettävät koko elämänsä meressä, tulevat jokisuihin kutemaan makeassa tai murtovedessä.[10]
Myrkyllisyys ja käyttö ruokana
Pallokaloissa symbioottisesti elävät useat bakteerilajit tuottavat kalaan myrkyllistä tetrodotoksiinia.[11] Myrkky muistuttaa koostumukseltaan eräiden salamantereiden myrkkyä. Myrkkyä on eniten kalan silmissä ja sisäelimissä, etenkin maksassa ja munasarjoissa.[8]
Japanissa tietystä fuguksi kutsutusta pallokalalajista (Takifugu rubripes) valmistetaan kallista ruokaa. Kala tarjoillaan raakana, ja siitä on leikattu myrkylliset osat pois. Fugun valmistukseen tarvitaan lupa, sillä jos kokki tekee virheen käsittelyssä, annos on tappavan myrkyllinen.[12] Fugua pidetään Japanissa suurena herkkuna ja sen aiheuttamaa kihelmöintiä suussa arvostetaan. Viljellyissä kaloissa on myrkkyä tuottavia bakteereita vähemmän kuin villeissä kaloissa. Jos kalaa on ruokittu vain myrkyttömällä ruoalla tarpeeksi kauan, siitä voi syödä jopa maksan.[13]
Vuosisatoja vanhan kiellon mukaan Japanin keisari ei saa uhmata kuolemaa syömällä fugua. Vuosina 1996-2008 fuguun kuoli Japanissa yhteensä 34 henkeä, eli keskimäärin lähes kolme vuodessa. Kuolemien määrä on kuitenkin vähentynyt. Vielä 1950-luvulla fugun syönnistä saattoi kuolla 400 ja sairastua yli 31 000 henkeä vuosittain.[14]
Pallokalat akvaarioissa
Tunnetuimpia akvaariossa pidettäviä pallokaloja ovat murtovedessä pidettävät rengaspallokala Tetraodon biocellatus, viherpallokala Tetraodon fluviatilis ja pantteripallokala Tetraodon nigroviridis. Makean veden pallokaloista pidetään usein kääpiöpallokalaa, kimalaispallokalaa sekä monia Carinotetraodon Auriglobus ja Tetraodon -lajeja.[15] Merivesilajeista yleisimpiä ovat Arothron- ja Canthigaster-sukujen lajit.[16]
Pallokalat ovat niin voimakkaasti reviiriä puolustavia kaloja, että vain harvoin voi pitää useita yksilöitä samassa akvaariossa. Silloinkin akvaariossa pitää olla paljon kasveja ja muita näköesteitä, ja kaikki kalat pitää laittaa altaaseen yhtä aikaa. Valmiille reviirille tuotu uusi kala tapetaan lähes aina. Jotkut lajit voivat elää muiden lajien kuin pallokalojen kanssa, mutta ruokinnasta voi silloin voi tulla ongelma: pallokala liikkuu hitaammin kuin muut kalat, jotka helposti ahmivat kaiken ruoan. Jos kaloja ruokitaan niin paljon, että pallokaloillekin varmasti riittää ruokaa, liiat ravinteet voivat pilata veden laatua.[9]
Pallokalat tutkimuksessa
Kahden pallokalalajin genomit selvitettiin ensimmäisten joukossa vuonna 2001. Tutkitut lajit olivat kaakkoisaasialainen murtovesilaji pantteripallokala (Tetraodon nigroviridis) ja merivesilaji Takifugu rubripes, jotka erosivat toisistaan noin 20–30 miljoonaa vuotta sitten.[17] Näistä T. rubripes -lajin genomin sekvenssin selvittäminen aloitettiin jo vuonna 1989.[18] Tutkimusten perusteella pantteripallokalan genomissa on 350 miljoonaa emäsparia, vähemmän kuin minkään muun tunnetun selkärankaislajin genomissa.[19] Myös T. rubripesin genomi on eläinkunnan pienimpiä, sillä sen koko on vain 390 Mbp, yksi kahdeksasosa ihmisen genomista. Vaikka genomi on pieni, se sisältää silti useimmat ihmisen genomissakin sijaitsevat geenit ja säätelyelementit. Tämän vuoksi T. rubripes -lajia on käytetty hyvällä menestyksellä verrokkina myös vuonna 2003 julkaistun ihmisen genomin selvittämisessä ja esimerkiksi ihmisen geenimäärien arvioinnissa.[18][17]
Lähteet
- ↑ Hagelberg, S. ja Jalava, M.: Palloshow Pallokalat lemmikkeinä (PDF) (Kaksi suomalaista harrastajaa kertoo, paljon kuvia) Aqua Web. Viitattu 15.3.2009.
- ↑ Puffers ~ Pufferfish Animal World. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Monks, N.: Inside the mind of a puffer (Understanding pufferfish behaviour for better pufferfish husbandry) Wet Web Media. Viitattu 14.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Pufferfish Information pufferfish.net. 2006. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Monks, N.: Trimming Colomesus teeth homepage.mac.com. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Peter McKane: 10 Things to Know About Puffers Aquarticles.com. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Puffer fish Arabian Wildlife. Trident Press. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Pufferfish 2004-2006. Aquatic Community. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Wagaman D.: Alone but not lonely - the importance of keeping puffers individually Wet Web Media. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
- ↑ Monks, N.: Puffed up with pride (New and unusual pufferfish species for the discerning aquarist) Wet Web media. Viitattu 15.3.2009. (englanniksi)
- ↑ Simidu et al.: Marine Bacteria Which Produce Tetraodotoxin. Applied Microbiology, 1987, 53. vsk, nro 7, s. 1714-1715. American Society for Microbiology. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
- ↑ Raakaa pallokalaa ja muita Japanin herkkuja Mondo
- ↑ Onishi: If the Fish Liver Can’t Kill, Is It Really a Delicacy? NY Times. Viitattu 24.3.2009. (englanniksi)
- ↑ John M. Glionna: Blowfish's bad rap is killing him. Los Angeles Times, 1.4.2009. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.4.2009. (englanniksi)
- ↑ Akvaariokeskuksesta tällä hetkellä löytyvät ja väliaikaisesti loppuneet "muut kalat" Helsingin akvaariokeskus 17.4.2009
- ↑ Drs Foster & Smith: Puffers, Porcupinefish, and Burrfish Pet Education. Viitattu 18.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Kumar, S.: Draft sequence of puffer fish genome produced by scientists 2001. MIT. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Fugu Genome Project 2005. Institute of Molecular and Cell Biology, Singapore. Viitattu 26.4.2009. (englanniksi)
- ↑ Tetraodon nigroviridis Genoscope. Centre National de Sequenscage, Ranska. Viitattu 26.4.2009. (ranskaksi) (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Family Tetraodontidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- Tommin sivut Harrastajan kokemuksia
- Pallokalat suomalaisen harrastajan sivut