Kesäihottuma
Kesäihottuma on hevosen yliherkkyysreaktio hyönteisille, erityisesti Culicoides-polttiaisille.[1] Sen oireita ovat ihon kutina, turvotus, punaisuus, hilseily ja paksuuntuminen. Kesäihottumaa ei voi parantaa, ja hoito on oireita lievittävää tai hyönteispistoja ehkäisevää.
Aiheuttaja
Kesäihottuman aiheuttaa yksilön herkistyminen hyönteisten, erityisesti hyttysten tai Culicoides-suvun pistiäisten syljelle.[2] Sairauden puhkeamiseen vaikuttavat geneettiset ja ympäristötekijät[1]. Suomenhevosilla tehdyn tutkimuksen mukaan hevosen väri ei vaikuta sairastavuuteen.[1]
Oireet
Kesäihottuman oireita ovat ihon kutina, turvotus, punaisuus, hilseily ja paksuuntuminen.[2][1] Kun hevonen hankaa itseään, iho rikkoutuu, mistä seuraa haavautumia, tulehduksia sekä jouhien katkeilua.[2][1] Voimakkaasti oireileva hevonen saattaa hangata harjansa ja häntänsä melkein kokonaan pois.[2] Oireet ilmenevät lämpiminä vuodenaikoina[1] ja voimistuvat vähitellen vuosi vuodelta.[2] Tyypillisesti oireet ilmenevät 3–6-vuotiaille.[2]
Diagnoosi tehdään oireiden, oirehistorian ja oireiden vuodenaikaisen vaihtelun perusteella.[2][1] Reaktion aiheuttava allergeeni voidaan selvittää tarkemmin intradermaalikokeella, antigeenisimulaatiokokeella tai allergeenispesifin immunoglobuliini E -mittauksella.[1] Allergisoivaa hyönteisryhmää voi päätellä myös ihovaurioiden sijainnin perusteella: hyttyset suosivat kylkiä, Culicoides-pistiäiset häntää, harjaa, päätä ja korvia.[2]
Hoito ja ehkäisy
Kesäihottumaa ei voi parantaa, ja hoito on oireita lievittävää[1] tai hyönteispistoja ehkäisevää.[2] Kesäihottumasta kärsivän hevosen oireita voidaan lievittää muun muassa loimituksella, lääkityksellä, siedätyshoidolla ja hevosen pito-olosuhteiden muutoksilla.[1] Ihon kutinaa ja infektiota hoidetaan akuutisti kortisonivoiteilla, tilanteen vaatiessa myös antibiooteilla. Hevosen siirtäminen pois laitumelta talliin ehkäisee hyönteispistot väliaikaisesti.[2]
Kesäihottuman oireiden ennaltaehkäisy aloitetaan aikaisin keväällä. Parhaaksi keinoksi on todettu hevosen hyönteisloimitus koko kesäkauden ajan.[2] Myös hyönteiskarkotteita voidaan käyttää. Hevosen ulkoilua pyritään välttämään sellaisina vuorokaudenaikoina, jolloin hyönteiset ovat runsaimmin liikkeellä, erityisesti alkuillasta ja auringonnousun jälkeen,[2] ja ulkoilu ilman loimea on kesäkautena mahdollista lähinnä hyvin tuulisella säällä tai kaatosateessa. Vältettävät ulkoiluajat kuitenkin vaihtelevat hyönteislajeittain.[2] Hyönteisten lisääntymistä laidunympäristön lähistöllä voidaan vähentää tuhoamalla seisovat vesilammikot, puhdistamalla hevosten juoma-astiat usein ja kärpäsherkkyyden ollessa kyseessä poistamalla hevosten ulosteet laitumelta.[2]
Esiintyminen
Kesäihottumaa esiintyy kaikenrotuisilla hevosilla, Suomessa etenkin islanninhevosilla ja suomenhevosilla. Erityisesti islanninhevosen kesäihottumaa on tutkittu paljon.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h i j k Turtiainen, Heli: ”Tiivistelmä”, Kesäihottuma suomenhevosilla. Helsingin ylipoisto – Eläinlääketieteellinen tiedekunta, 2010. Teoksen verkkojulkaisu Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan verkkosivuilla (viitattu 30.1.2014).
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Sykes, Ben; Niinistö, Kati: Kesäihottuma ja muut yliherkkyyteen liittyvät ihosairaudet hyvinkaanhevossairaala.fi. Hyvinkään hevossairaala. Viitattu 30.1.2014.