Eri-Aaroni

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 30. huhtikuuta 2011 kello 12.26 käyttäjän Pitke (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi.
Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.


Eri-Aaroni 3423 Valio
Eri-Aaroni vuoden 1939 kuninkuusraveissa
Eri-Aaroni vuoden 1939 kuninkuusraveissa
Syntynyt 12.7.1932[1]
Kuollut 1.9.1953[1]
Sukupuoli ori
Väri tummanrautias[1]
Rotu suomenhevonen
Synnyinmaa  Suomi
Isä Murto 2306
Emä Upeva 1679-V
Emänisä Sauli 1985
Kasvattaja Sulo Rintala, Seinäjoki[1]
Omistaja Fritz Buttenhoff
Ohjastaja Arvi Räikkönen
Tasoitusennätys 27,8[1]
Suurkilpailuvoittoja

Ravikuningas 1943

Palkinnot

Valio (1952)

Eri-Aaroni 3423 Valio (12. heinäkuuta 1932 – 1. syyskuuta 1953) oli ravikuningas ja erittäin laajalti suomenhevosrotuun vaikuttanut siitosori.

Kilpa-uransa aikana Eri-Aaronista tuli suomenennätyksen haltija, tähtijuoksija ja vuoden 1943 ravikuningas. Se ei ravurina ja epätyypillisen jalonnäköisenä sopinut ajan virallisiin työhevosihanteisiin, eikä siksi juuri menestynyt näyttelyissä. Vuonna 1946 Laihian oriyhdistys osti Eri-Aaronin siitosoriikseen kahden miljoonan markan ennätyshintaan. Laihialla Eri-Aaroni siitti satoja varsoja, joista 22 oli tähtijuoksijoita ja viisi ravikuninkaallisia. Eri-Aaroni esiintyy useimpien nykysuomenhevosten sukutauluissa.

Varhaisvaiheet ja kilpaura

Eri-Aaroni syntyi 12. heinäkuuta 1932 Sulo Rintalan kasvattamana Seinäjoella.[1] Sen emä oli 50,0-aikainen, hyvärakentainen Upeva 1640-V ja isä ravikuningas ja Suomen ensimmäinen tähtijuoksija Murto 2306.[1][2][3] Eri-Aaroni myytiin vielä syntymävuotenaan Turkuun ja sen jälkeen Ahvenanmaalle Albin Ahlqvistille. Siitä kasvoi komea ja ajan suomenhevosihanteesta poikkeva, jalonnäköinen hevonen. Ahlqvist kilpailutti sitä silloin tällöin Turun raveissa. Eri-Aaroni pantiin siellä merkille, ja hevoskauppias Matti Takanen osti sen Ahlqvistiltä 75 000 markalla. Vuonna 1937 tunnettu hevosmies Fritz Buttenhoff osti 5-vuotiaan Eri-Aaronin Takaselta kartanoonsa Viipuriin sadallatuhannella markalla. Summa vastaa vuoden 2010 arvolla noin 34 000 euroa.[2][4][5]

Viipurissa Eri-Aaronin hoitajaksi, valmentajaksi ja kilpa-ajajaksi tuli Arvi Räikkönen. Vuonna 1939 7-vuotias Eri-Aaroni rikkoi tuolloin huomattavan tähtijuoksijarajan ajallaan 2.59,9 Seinäjoella kahden kilometrin lähdössä. Saman kauden lopussa se paransi ennätystään ajalla 2.58,2 (29,1 kilometrille).[5] Raviura katkesi talvisodan sytyttyä seuraavana talvena, ja Eri-Aaroni joutui omistajineen evakkoon Suomenniemelle ja sieltä edelleen Kirkkonummelle. Elokuussa 1940 se teki uuden suomenennätyksen 2.55,6 (27,8 kilometrille). Ennätys säilyi rikkomattomana liki kymmenen vuotta.[6] Ennen sotia Eri-Aaroni ehti voittaa raveista kymmeniä hopeisia kierto- ja lahjapalkintoja, jotka otettiin evakkoonkin mukaan.[5] Jatkosodan alettua kilpailutoiminta jäi taas vähiin: vuonna 1941 Eri-Aaroni kilpaili seitsemän kertaa ja seuraavana vuonna vain kaksi kertaa. Vuonna 1943 järjestettiin ainoat sota-ajan kuninkuusravit.[6] Vuonna 1939 kolmanneksi tullut Eri-Aaroni voitti kuninkuuden vuonna 1943.[1]

Siitosura ja vaikutus

Eri-Aaronin aikana Suomen hevosjalostuksen virallinen päämäärä oli vielä työhevosten tuottaminen. Vierasverisen näköisenä Eri-Aaroni ei juuri menestynyt näyttelyissä, vaikka suoriutuikin pakollisissa vetokokeissa hyvin.[2] Vuonna 1936 se arvosteltiin nelivuotiaana ja hyväksyttiin työhevoskantakirjaan numerolla 3423. Sitä ei kuitenkaan palkittu. Vuonna 1939 se arvosteltiin uudestaan ja palkittiin kolmannella palkinnolla.[2] Yksilönä Eri-Aaronin paras näyttelysaavutus oli toinen palkinto vuonna 1946, jolloin se oli jo osoittanut lahjansa sekä ennätysravurina että periyttäjänä.[2]

Jatkosodan päätyttyä vuonna 1944 Eri-Aaroni joutui taas muuttamaan. Se päätyi Porvoon kautta Nastolaan.[7] Eri-Aaroni oli Ahvenanmaan-ajoistaan lähtien siittänyt jo noin kolmesataa varsaa kun pitkään ilman omaa siitosoria ollut Laihian oriyhdistys vuonna 1946 tarjoutui ostamaan sen Buttenhoffilta siitäkin huolimatta, että Laihian hevoskanta oli jo taajaan Murrosta polveutuvaa.[8][9] Buttenhoff myöntyi kauppoihin, koska hän kärsi nivelreumasta, ja Eri-Aaronin hoitaja ja valmentaja Räikkkönen oli aikeissa ryhtyä maanviljelijäksi. Eri-Aaronia olisi ollut ostamassa useampikin oriyhdistys, mutta Buttenhoff myi sen lopulta Laihialle, koska oli kuullut sikäläisten tammojen olevan korkeatasoisia.[9] Kauppahinta oli kaksi miljoonaa markkaa, mikä vastaa vuoden 2010 arvolla noin 680 000:aa euroa.[2][4][9] Summa oli korkein Suomessa hevosesta koskaan maksettu.[2]

Siitosoriina Eri-Aaroni osoittautui hyväksi. Sen ensimmäisenä Laihian-kautenaan astumista tammoista tiinehtyi 75,2 prosenttia. Tammoista se haistoi tarkkaan, olivatko ne kiimassa. Tiineitä se ei vaivautunut astumaan.[10] Ongelmia aiheutti lähinnä sen haluttomuus astua varsallisia tammoja.[11] Kiireisimpinä aikoina tammoja oli astuttavaksi jopa kolmen tunnin välein, mutta hyväsyöntisenä Eri-Aaroni ei uupunut.[10][11]

Kuvassa johtava I.P. Vipotiina on yksi lukuisista suoraan Eri-Aaronista polveutuvista ravikuninkaallisista.

Laihialla Eri-Aaroni tiineytti vuosittain kymmeniä tammoja, parhaina vuosina jopa yli 200.[12] Astutusmaksu oli huomattavan korkea 15 000 markkaa, joka vuoden 2010 arvolla vastaa noin 5000 euroa.[2][4] Sille syntyi yli 1100 jälkeläistä, joista 73 saavutti suur-, 24 huippu- ja 22 tähtijuoksijan tason.[2][12] Ensimmäisen polven jälkeläisistä neljä oria tuli ravikuninkaiksi ja yksi tamma ravikuningattareksi; kuusi oritta ja yksitoista tammaa saivat jalostusvalion arvon; oreista 167 ja tammoista 381 merkittiin kantakirjaan.[2] Eri-Aaronille myönnettiin valtion hevosnäyttelyissä jälkeläistensä perusteella ensimmäinen palkinto kolme kertaa, ja vuonna 1952 se oli yksi ensimmäisistä hevosista, joille myönnettiin jalostusvalion arvo.[2] Sen vaikutus suomenhevosrotuun jäi erittäin tärkeäksi, ja 1990-luvulla yli 90 prosenttia suomenhevosista polveutui siitä yhden tai useamman linjan kautta.[2]

Vuonna 1952 aiemmin terveenä ja reippaana pysynyt Eri-Aaroni sai muutamia kertoja ähkyn, joista kuitenkin hyvällä hoidolla parani. Vuoden 1953 elokuussa se sai tavallista rajumman ähkyn, joka toipumisvaiheessa uusi kaviokuumeen kanssa, minkä seurauksena se kuoli 1. syyskuuta.[2][13]

Suku

Epätyypillisen jaloa Eri-Aaronia epäiltiin tietyissä piireissä sekarotuiseksi.[2][14][15] Suomen kuvalehdessä julkaistiin vuonna 1992 juttu, jossa eläinlääkäri Gösta Broberg esitti "nykyään tunnettuna asiana", että Eri-Aaroni olisi syntynyt Ruotsissa lämminverisestä David's Boysta, ja että se olisi kaksivuotiaana ostettu Suomeen teurashinnalla. Eri-Aaroni kuitenkin muistutti väriltään ja erityisesti merkeiltään isäänsä Murtoa, joka tunnettiin ravilahjojen periyttäjänä.[2][15] Myös Murtoa oli aikanaan epäilty sekarotuiseksi.[12]

Eri-Aaroni[1][16]
Isä:
Murto 2306
29,4ke 		ii: Toimi 1102 50,0ke iii: Sopusointu 207 37,2
iie: Peuha 856-EP
ie: (Erkkilän) Hilppa
- 		iei: (Erkkilän) Ilkka
iee: Vilppu 800-EP
Emä:
Upeva 1679-V
50,0 		ei: Sauli 1985
55,0 		eii: Sopusointu 207 37,2
eie: Vakaantyttö 2383-EP
ee: Kreeta 832-EP
- 		eei: Poke ro Ylihärmä 50,0
eee: (Luoman) Vappu


Lähteet

  • Aalto, Jouni: Eri-Aaroni, Merkitykseltään kestävä. Tammi, 1995. ISBN 951-31-0515-6.
  • Raevuori, Antero (toim.) et. al.: Eri-Aaroni - hevosten Tauno Palo. WSOY, 1982. ISBN 951-0-11192-9.
  • Toivonen, Veijo (toim.): Matti Torkko löysi Eri-Aaronin uudestaan ja haki sen takaisin synnyinmaakuntaansa. Arkmedia, 2008. ISBN 978-952-67028-1-0.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i Eri-Aaroni sukuposti.net-tietokannassa sukuposti.net. Viitattu 18.4.2011.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Tammen suuri hevoskirja 3 s. 90-91
  3. ↑ Elävä kansallisaarre suomenhevonen.info. Viitattu 17.4.2011.
  4. ↑ a b c Tilastokeskuksen rahanarvonkerroin 1860–2010.
  5. ↑ a b c Raevuori 1982, s. 42
  6. ↑ a b Raevuori 1982, s. 43
  7. ↑ Raevuori 1982, s. 44
  8. ↑ Toivonen 2008, s. 27
  9. ↑ a b c Toivonen 2008, s. 28
  10. ↑ a b Toivonen 2008, s. 33
  11. ↑ a b Toivonen 2008, s. 34
  12. ↑ a b c Vuolukka, Marko: Nykypäivän suomenhevoset periytyvät neljästä kantaoriista Hevosnetti.com. Viitattu 16.4.2011.
  13. ↑ Toivonen 2008, s. 36
  14. ↑ Toivonen 2008, s. 35
  15. ↑ a b Ranta, Ray: Eri-Aaroni ja kauraformula Canadan Sanomat. 16.10.2002. Viitattu 16.4.2011.
  16. ↑ Eri-Aaronin tiedot Suomen Hippoksen Heppa-tietokannassa Suomen Hippos. Viitattu 23.4.2011.

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eri-Aaroni&oldid=10121030”