Thomas Demenga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Thomas Demenga (s. 1954 Bern) on sveitsiläinen säveltäjä ja sellisti.[1] Hän opiskeli Walter Grimmerin, Antonio Janigron, Leonard Rosen ja Mstislav Rostropovitšin johdolla. Häneen vaikuttivat kamarimuusikkona keskeisesti Juilliard Schoolissa Claus Adam, Felix Galimir ja Robert Mann.[2]

Demenga on esiintynyt muiden muassa Heinz Holligerin, Gidon Kremerin, Thomas Larcherin, Hansheinz Schneebergerin, Tabea Zimmermannin, Paul Meyerin ja Thomas Zehetmairin kanssa.[2][1] Hän on esiintynyt ellaisten orkesterien kuin Berliinin sinfoniaorkesterin, Bostonin sinfoniaorkesterin, Orchestre de la Suisse Romanden, Wienin radion sinfoniaorkesterin, Zürich Tonhalle-orkesterin ja Zürichin kamariorkesterin solistina.[1] Kapellimestareita, joiden kanssa Demenga on tehnyt yhteistyötä, ovat olleet Charles Dutoit, Claus Peter Flor, Holliger, Rostropovitš, Dennis Russell Davies, Wolfgang Sawallisch ja Sándor Végh.[2]

Demengalla on ollut erityisen läheinen suhde uuteen musiikkiin. Hän on myös esittänyt ja levyttänyt Johann Sebastian Bachin sellosarjoja yhdessä modernien säveltäjien, kuten Holligerin, Elliott Carterin, Sándor Veressin, Bernd Alois Zimmermannin, Isang Yunin ja Toshio Hosokawan teosten kanssa.[2] Demenga on ollut myös aktiivinen improvisoija ja pitänyt tärkeitä kantaesityksiä.[1]

Demenga teki yhteistyössä Thomas Larcherin (piano) ja Teodoro Anzellottin (harmonikka) kanssa albumin Chonguri (2004), joka huomioitiin Deutsche Schallplattenpreisilla ja muilla palkinnoilla.[2]

Vuonna 1980 Demenga ryhtyi pitämään kursseja Baselin kaupungin musiikkiakatemiassa. Vuonna 2000 hänellä oli residenssi Davosin Young Artists in Concert -festivaalissa, ja tämän jälkeen hänet nimitettiin festivaalin taiteelliseksi johtajaksi. Vuonna 2006 hän luopui tästä tehtävästä omistautuakseen täysimääräisesti työlleen esiintyjänä ja säveltäjänä. Vuonna 2003 hän osallistui Luzernin festivaaliin, ja vuonna 2012 hänestä tuli Camerata Zürichin taiteellinen johtaja. Hänen instrumenttinsa on Andrea Guarnerin ex-Soyer-sello vuodelta 1669.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]