Elliott Carter
Elliott Cook Carter (11. joulukuuta 1908 New York[1] – 5. marraskuuta 2012 New York[2]) oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Carterin tuotantoon kuuluu muun muassa viisi jousikvartettoa, sinfonioita ja konserttoja. Säveltäjän ainoa ooppera oli What Next? (kantaesitys 1999).
Carter syntyi New Yorkissa ja opiskeli Harvardin yliopistossa. Myöhemmin hän siirtyi Pariisiin opiskelemaan musiikkia Nadia Boulanger’n johdolla. Carter palasi Pariisista Yhdysvaltoihin vuonna 1935.[1] Vuosina 1939–1941 hän toimi musiikin, fysiikan, matematiikan ja muinaiskreikan opettajana.
Carterin tie säveltäjäksi poikkeaa hänen monista aikalaisistaan siinä, että hän ei käynyt läpi klassis-romanttista välivaihetta, vaan aloitti suoraan uuden musiikin parissa. Hänen varhaisvaiheen tuotantonsa sisältää sinfonian, kaksi balettia, orkesteriteoksen Holiday Overture (1944) ja pianosonaatin (1946), joka sisältää jo enteitä hänen kypsän kauden tyylistään. Vuoden 1950 jälkeen syntynyt Carterin musiikki oli tavallisesti atonaalista ja rytmisesti kompleksista. Kypsän kauden sävellyksissään Carter laajensi kontrapunktin käsitettä: hän sijoitti useita täysin itsenäisiä musiikin kerroksia soimaan päällekkäin. [1] Tämä metrinen modulaatio[3] on hänen tuotannolleen luonteenomaista. Niinpä Carterin Muunnelmat orkesterille (1953–1955) sisältää uudenlaisen muototyypin, joka poikkeaa perinteisestä “teema ja muunnelmia” -rakenteesta. Teoksen 74-sävelinen teema, sen yhdeksän muunnelmaa ja kaksi ritornelloa ovat jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. [1]
Carter kuului Yhdysvaltain taiteen ja kirjallisuuden akatemian musiikkijaokseen vuodesta 1956. Hän oli kuollessaan jaoksen pitkäaikaisin nykyjäsen.
Carter kuoli kotonaan New Yorkissa marraskuussa 2012. Hän sävelsi ikääntymisestään huolimatta elämänsä loppuun asti. Hänen viimeinen pianosävellyksensä 12 lyhyttä epigrammia valmistui elokuussa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10099–10100, art. Carter, Elliott. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3.
- ↑ Carter’s Countinuing Presence. Web Archive 2018.
- ↑ Musiikin teoria – Tupletit. Siba.fi (Web Archive 2016).
- ↑ https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002577997.html HS.fi. 6.11.2012. Helsinki: Sanoma News Oy. Viitattu 27.12.2021. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
