Tämä on hyvä artikkeli.

The Oregon Trail (vuoden 1985 videopeli)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

The Oregon Trail
Pelin vuonna 1990 julkaistun DOS-version kansi.
Pelin vuonna 1990 julkaistun DOS-version kansi.
Kehittäjä MECC
Julkaisija MECC
Suunnittelija R. Philip Bouchard
Taiteilija Charolyn Kapplinger
Ohjelmoija John Krenz
Pelisarja The Oregon Trail
Julkaistu 1985
Lajityyppi selviytymispeli, oppimispeli
Pelimuoto yksinpeli
Alusta
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

The Oregon Trail on yhdysvaltalainen opetuksellinen selviytymispeli, jonka kehitti ja julkaisi MECC. Se julkaistiin alun perin Apple II:lle vuonna 1985 ja siirrettiin myöhemmin DOS:lle vuonna 1990, Mac OS:lle vuonna 1991 ja Microsoft Windowsille vuonna 1993. Se pohjautuu perusidealtaan vuonna 1971 luotuun samannimiseen tekstipohjaiseen peliin. Pelissä pelaaja ottaa vankkurinjohtajan roolin ja yrittää ohjata seurueen uudisasukkaita turvallisesti Oregoniin Oregonin reittiä pitkin. Matkan varrella pelaajan on tehtävä reitinvalintoja, ostettava tarvikkeita, metsästettävä saadakseen ruokaa ja päätettävä, miten reagoida sattumanvaraisiin tapahtumiin, kuten myrskyihin ja seurueen jäsenten sairastumiseen.

The Oregon Trailista tuli heti julkaisunsa jälkeen välitön menestys sekä kuluttajamarkkinoilla, joille se oli ensisijaisesti suunnattu, että koulujen käytössä. Se on erityisen tunnettu Yhdysvalloissa niiden keskuudessa, jotka ovat 1980-luvun loppupuolella ja myöhemminkin olleet sopivan ikäisiä pelatakseen sitä peruskoulun oppitunneilla, ja sen onkin sanottu piirtyneen siellä kokonaisen sukupolven muistiin. Suuri osa pelin maineesta ja suosiosta on peräisin matkan varrella tapahtuvista satunnaisista tapahtumista, joita on kuvailtu ”riemastuttavan julmiksi ja yllättäviksi”. The Oregon Trail on synnyttännyt erityisesti Yhdysvaltain internetkulttuurissa lukuisia internetilmiöitä, joista kenties tunnetuin on lausahdus ”You have died of dysentery” (”Olet kuollut punatautiin).

The Oregon Trail kuuluu samannimiseen pelisarjaan, jonka pelejä on myyty kaikkiaan yli 65 miljoonaa kappaletta. Vuoden 1985 julkaisua pidetään kuitenkin sarjan laajimmin tunnettuna pelinä.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin matkustusnäkymä. Pelaajan vankkurit ovat lähestymässä seuraavaa maamerkkiä, joka on joen ylitys.
The Oregon Trailin metsästys-minipeli.

The Oregon Trail sijoittuu vuoden 1848 Yhdysvaltoihin, jossa pelaaja ottaa vankkurinjohtajan roolin. Hänen tehtävänsä on ohjata ryhmä Oregonin reittiä kulkevia uudisasukkaita turvallisesti Missourin Independencestä Willamettejoen laaksoon Oregoniin.[1] Peliä ohjataan näppäimistöllä, pääasiassa valitsemalla jokin pelaajalle eri tilanteissa esitetyistä numeroiduista vaihtoehdoista. Pelaaja aloittaa valitsemalla hahmolleen ammatin kolmesta vaihtoehdosta, jotka vastaavat pelin vaikeustasoja: pankkiiri, puuseppä tai maanviljelijä. Valinta vaikuttaa pelin alussa käytössä olevaan rahamäärään sekä pisteiden kertymiseen pelin lopussa. Pelaaja antaa sitten nimet hahmolleen ja seurueen neljälle muulle hahmolle ja ostaa Mattin sekatavarakaupasta tarvikkeita matkaa varten: härkiä vetojuhdiksi, ruokaa, vaatteita, ammuksia ja vankkureiden varaosia. Tämän jälkeen seurue lähtee matkaan.[2]

Matka Oregoniin on jaettu 16 osioon, joista jokaisen lopussa on maamerkki, kuten joen ylitys tai linnake.[3] Jokaisella maamerkillä pelaajalla on valittavissa eri toimintavaihtoehtoja, kuten tarvikkeiden ostaminen linnakkeista, joen ylittäminen tai muiden matkalaisten kanssa jutteleminen. Joet voi ylittää joko kahlaamalla tai tilkitsemällä vaunun ja kelluttamalla sen joen yli. Valittu ylitystapa ja joen olosuhteet vaikuttavat ylityksen onnistumisen todennäköisyyteen. Osalla joista on lisäksi saatavilla lautta, jolla joen ylittäminen onnistuu varmasti, mutta josta pelaaja joutuu maksamaan ja odottamaan muutaman päivän.[1][2] Mitä kauemmas länteen pelaajan seurue pääsee matkallaan, sitä korkeammalle linnakkeilta ostettavien tarvikkeiden hinnat nousevat. Kahdella maamerkeistä reitti haarautuu ja pelaaja voi valita, jatkaako seuraavalle maamerkille vai lähteekö oikopolulle, joka on kokonaismatkaltaan lyhyempi mutta ohittaa seuraavan maamerkin. Matkan viimeisellä osuudella pelaaja voi joko kulkea maksullista Barlow Roadia pitkin tai kulkea lautalla alas Columbiajokea.[3] Mikäli pelaaja valitsee lautan, hänen on läpäistävä minipeli, jossa hän ohjaa lauttaa jokea pitkin väistellen kiviä.[1]

Seurueen kulkiessa maamerkkien välillä pelaaja näkee ruudullaan matkan yhteenvedon, joka koostuu sen hetkisestä päivämäärästä, säätilasta, seurueen jäsenten terveydentilasta ja jäljellä olevan ruoan määrästä sekä kertoo etäisyyden seuraavalle maamerkille ja reitin alusta kuljetun kokonaismatkan. Ruudun yläosassa näkyy animoitu härkä vetämässä vankkureita, ja seuraavan maamerkin lähestyessä ruudun vasemmasta laidasta alkaa tulla näkyviin sen kuva. Vankkurien taustalla näkyy kulloistakin maastoa kuvastava tausta. Matkustuksen aikana voi tapahtua satunnaisia tapahtumia, jotka vaikuttavat esimerkiksi tarvikkeiden määrään, seurueen terveydentilaan tai etenemisnopeuteen, kuten sairastuminen tai ukkosmyrsky.[4][2] Pelaaja voi keskeyttää matkan milloin tahansa ja tarkastella jäljellä olevien tarvikkeiden määrää, katsoa karttaa, muuttaa etenemisnopeutta ja päivittäisten ruoka-annosten kokoa, pysähtyä lepäämään, käydä muiden matkalaisten kanssa vaihtokauppaa tai metsästää hankkiakseen lisää ruokaa.[2]

Metsästäminen on toteutettu minipelinä, jossa pelaaja ohjaa ruudulla ihmishahmoa. Ruudulla on satunnaisesti sijoiteltu valikoima kiviä ja kasvillisuutta, joiden tyyppi riippuu siitä, millainen maasto matkan sen hetkisellä osiolla on. Pelaaja voi kääntää asetta pitelevän hahmonsa kahdeksaan pääilmansuuntaan, aloittaa ja lopettaa valittuun suuntaan kävelemisen ja laukaista aseen. Aseen laukaistessa ruudulle ilmestyy luoti, joka kulkee valittuun suuntaan. Mikäli se osuu ruudulla satunnaisesti liikkuviin eläimiin, eläin kuolee. Ampuminen kuluttaa seurueen mukana olevia ammusvarastoja. Minipelin päätyttyä pelaaja saa seurueelleen ruokaa, jonka määrä riippuu ammuttujen eläinten määrästä ja tyypistä, joskin suurin mahdollinen mukaan otettava määrä on sata paunaa per metsästyskerta.[5]

Peli päättyy joko pelaajan seurueen saavuttua Willamettejoen laaksoon tai kaikkien seurueen jäsenten kuoltua. Mikäli seurue selviytyy Oregoniin, pelaaja saa suorituksestaan pisteet, jotka perustuvat alussa valittuun ammattiin, elossa perille päässeiden matkalaisten lukumäärään ja terveydentilaan sekä jäljelle jääneiden varusteiden ja rahan määrään. Pisteet talletetaan tuloslistalle, jossa on nähtävissä aiempien yritysten pistemäärät sekä valmiita, Oregonin reitillä kulkeneiden ihmisten mukaan nimettyjä tavoitetuloksia.[1][2] Jos kaikki seurueen jäsenet kuolevat matkalla, ruudulle tulee hautakivi, johon on kaiverrettu pelaajan hahmon nimi. Pelaaja voi halutessaan lisätä hautakiveen lyhyen vapaavalintaisen hautakirjoituksen. Myöhemmillä pelikerroilla kaksi tuoreinta pelaajan lisäämää hautakiveä hautakirjoituksineen on nähtävissä matkan varrella uuden seurueen saavuttua kohtaan, johon aiemman seurueen matka päättyi.[3]

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1971 peli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Oregon Trail pohjautuu perusidealtaan vuonna 1971 julkaistuun samannimiseen tekstipohjaiseen peliin, jonka kehittivät opettajaopiskelijat Don Rawitsch, Bill Heinemann ja Paul Dillenberger. Se suunniteltiin Rawitschin kahdeksannen luokan historian tunneille, joilla hän opetti Yhdysvaltojen laajenemisesta länteen 1800-luvulla. He ohjelmoivat pelin BASIC-kielellä Minneapoliksen koulupiirin suurtietokoneelle, josta peliin pääsi käsiksi kaukokirjoittimella. Se oli oppilaiden keskuudessa suosittu, mutta poistettiin lukukauden päätteeksi suurtietokoneelta pelin tekijöiden harjoittelupestien päätyttyä. Vuonna 1974 Rawitsch palkattiin ohjelmistoja koulukäyttöön tuottaneelle Minnesota Educational Computing Consortiumille (MECC). Rawitsch koodasi pelin MECC:n ohjelmistokirjastoon, josta minnesotalaiset koulut saivat sen käyttöönsä. Samalla hän hienosääti ja täydensi peliä historiallisen datan pohjalta. Peli julkaistiin MECC:n kirjastoon vuonna 1975, ja siitä tuli kirjaston suosituin oppimispeli ja toiseksi suosituin ohjelma.[6][7][8][9][10][4]

Vuonna 1978 MECC alkoi kannustaa kouluja siirtymään Apple II -tietokoneiden käyttöön ja alkoi muuntaa ohjelmistojaan uudelle järjestelmälle sopiviksi. John Cook ja J. P. O’Malley siirsivät alkuperäisen The Oregon Trailin Apple II:lle. Peli pysyi muuten samanlaisena, mutta tekstipohjainen metsästysminipeli korvattiin yksinkertaisella graafisella pelillä. Peliä alettiin myydä myös Minnesotan ulkopuolelle, ja siitä tehtiin myöhemmin versiot Atarin 8-bittisille, Commodore 64:lle sekä TRS-80:lle.[1][7][11][12] 1980-luvun puolivälissä The Oregon Trail oli MECC:n selvästi suosituin tuote.[13]

Uuden pelin kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1984 mennessä opetuspelien markkinat olivat alkaneet siirtyä alkuperäisen The Oregon Trailin kaltaisista harrastelijoiden ohjelmoimista peleistä ammattimaisesti tuotettuihin, kotikäyttöön suunnattuihin peleihin. MECC oli edellisen vuoden aikana palkannut ammattisuunnittelijoita ja -ohjelmoijia, joiden Apple II:lle suunnittelemat ohjelmat olivat olleet menestyksekkäitä. Uusiin ohjelmiin panostamisen lisäksi MECC päätti tuottaa päivitetyt versiot kolmesta suositusta klassikkopelistään, joiden siihen astiset Apple II -versiot olivat käytännössä identtisiä pelien alkuperäisten versioiden kanssa: Lemonade Stand, Odell Lake ja The Oregon Trail. Uuden The Oregon Trailin kehitys alkoi lokakuussa 1984, ja tavoitteena oli saada peli markkinoille syksyksi 1985. Peli oli ensimmäinen, jonka MECC suuntasi koulujen sijaan pääasiallisesti kuluttajamarkkinoille.[1]

Pääsuunnittelijaksi ja kehitysryhmän johtajaksi valittiin R. Philip Bouchard, joka sai ohjeeksi tehdä pelkän graafisen päivityksen sijaan kokonaan uuden, joskin samaan perusideaan pohjaavan pelin. Hänen lisäkseen peliä tekemään valittiin pääohjelmoija John Krenz, päätaiteilija Charolyn Kapplinger, tutkimustyöstä vastannut Shirley Keran ja ohjelmoija Bob Granvin. MECC:n aiemmissa peleissä pääsuunnittelija oli hahmotellut pelin kulun ja siihen liittyvät graafiset ja ohjelmoinnilliset elementit ja antanut ne sitten tiimilleen toteutettavaksi. The Oregon Trailin tiimi ideoi ja suunnitteli pelin pääpiirteitä ja ominaisuuksia sen sijaan yhdessä. Koska peli suunnattiin koulujen sijaan kuluttajille, pelin tuli olla opetuksellisen lisäksi myös viihdyttävä. Bouchard päätti, että sekä opettavuuden että viihdyttävyyden tuli kummuta pelaajan immersiosta historiallisesti tarkkaan kokemukseen. Tärkein ohjenuora ja tavoite pelin kehityksessä oli se, että alkuperäisestä pelistä pitäneet lapset pitäisivät uudesta pelistä vielä enemmän. Pelin kehitys kesti kymmenen kuukautta, lokakuusta 1984 kesäkuuhun 1985.[1]

Niiltä osin, joilta peli muistutti vuoden 1971 versiota, suunnittelutiimi teki pelistä monimutkaisemman ja yksityiskohtaisemman. Alkuperäisessä pelissä matka Oregoniin koostui 12 osiosta, joista kukin vastasi kahden viikon matkantekoa. Jokaisen osion aikana tapahtui satunnaisia tapahtumia, joiden todennäköisyys reitin kullakin osuudella pohjautui historialliseen dataan. Uudessa pelissä matka jaettiin sen sijaan 16 osioon, joista jokainen päättyi maamerkkiin, jossa pelaajalla oli valittavissa erilaisia toimintavaihtoehtoja. Maamerkkien välillä matka eteni päivittäisessä syklissä, jonka aikana pelaajalla oli mahdollisuus esimerkiksi metsästää. Myös satunnaisia tapahtumia saattoi sattua päivittäin. Bouchard ja Keran valitsivat reitin varrelta 16 maamerkkiä, joiden lisäksi Bouchard lisäsi reitille oikopolkuja, jotka lyhensivät matkaa, mutta ohittivat maamerkkejä matkan varrella. Vanhassa pelissä käytetty lääkkeisiin ja lääkäreihin pohjautuva sairastumisjärjestelmä poistettiin historiallisesti epätarkkana ja korvattiin useilla eri taudeilla. Lisäksi peliin lisättiin joka maamerkille oma musiikkinsa, joka pohjautuu johonkin aikakauden sävelmään.[1][3]

Metsästysminipeli, jossa pelaajan piti kirjoittaa ”BANG” mahdollisimman nopeasti ja ilman kirjoitusvirheitä, oli niin suosittu osa alkuperäistä peliä, että metsästys päätettiin toteuttaa myös uuteen peliin erillisenä minipelinä. Bouchard halusi minipelin olevan hauskan lisäksi myös opettava. Niinpä peli toteutettiin kolikkopelien tyylisenä, kolmannesta persoonasta kuvattuna ammuntapelinä, jossa ympäröivä maasto ja kasvillisuus sekä saatavilla olevat eläimet vaihtuvat sen mukaan, missä kohtaa reittiä pelaaja on. Tiimi arveli, että heidän käyttämällään Applesoft BASIC -kielellä koodattu peli olisi liian hidas, ja prototyyppi vahvisti tämän. Niinpä kehitysryhmään tuli mukaan Assembly-ohjelmoija Roger Shimada. Peliin suunniteltiin alun perin tulevan 18 eläinlajia, mutta Apple II:n muisti ei ollut riittävä näin suurelle määrälle. Niinpä lajien määrää vähennettiin kuuteen ja niiden animaatioita yksinkertaistettiin. Lopullisten grafiikoiden ollessa työn alla pelitestauksessa käytettiin onnistuneesti ammutuille eläimille samoja grafiikoita, mutta ylösalaisin käännnettynä. Tämä oli tiimin ja testaajien mielestä huvittavaa, ja ratkaisu päätettiinkin jättää myös lopulliseen peliin. Pelin vaikeustason tasapainottamiseksi Bouchard lisäsi peliin rajoituksen, jonka vuoksi pelaaja sai yhdeltä metsästyskerralta mukaansa korkeintaan sata paunaa ruokaa, vaikka olisi ampunut enemmänkin eläimiä.[5]

Metsästyksen lisäksi Bouchard halusi lisätä The Oregon Trailiin toisenkin minipelin. Matkan loppuun sijoittuvassa pelissä pelaaja ohjaa seurueensa lautalla alas Columbiajokea. Alun perin tarkoituksena oli sisällyttää peliin koskia, lautan kantamista maata pitkin esteiden ohi sekä mahdollisuus palkata matkalle intiaani oppaaksi. Minipelin kehitys siirrettiin projektin loppupuolelle, koska sitä ei pidetty yhtä tärkeänä kuin muita pelin osia, jotka pelaaja kohtaisi useamman kerran saman pelikerran aikana. Maaliskuussa 1985 Bouchard sai ohjeeksi hylätä kaikki sellaiset pelin osat, jotka eivät vielä olleet ohjelmointivaiheessa, mikä lopetti myös lauttapelin kehitystyön. Suunnitellun pelin korvaaminen muilla tavoin aiheutti kuitenkin ongelmia, ja Bouchard sai lopulta esimieheltään luvan jatkaa pelin kehitystä, kunhan sen saisi ohjelmoitua Applesoft BASIC -kielellä. Se toteutettiin alkuperäisiä suunnitelmia huomattavasti yksinkertaisempana pelinä, jossa pelaajan ainoa tehtävä oli ohjata jokea alas kulkevaa lauttaa sivusuunnassa ja väistellä esteitä. Pelin toteutti toisesta projektista lainattu ohjelmoija Steve Splinter.[14]

Maantieteellisten yksityiskohtien jälkeen Bouchardin tärkein tavoite oli lisätä peliin kanssakäymistä ihmishahmojen kanssa, mikä puuttui vuoden 1971 pelistä. Moni hänen suunnitelmistaan jäi budjetin ja tallennustilan rajallisuuden vuoksi toteuttamatta, mutta hän sai lisättyä peliin keskusteluja kaupanpitäjien ja maamerkeillä tavattujen matkalaisten kanssa sekä mahdollisuuden nimetä pelaajan seurueeseen kuuluvat henkilöt. Yksi hylätty idea, jonka hylkäämistä Bouchard on myöhemmin kuvaillut suurimmaksi katumuksen aiheekseen pelissä, on monipuolinen kanssakäyminen intiaanien kanssa. Korkealla tavoitelistalla oli myös jokien ylittämisen lisääminen peliin sekä parempi uudelleenpelattavuus, mikä saavutettiin lisäämällä peliin vaikeustasoja, tuloslista ja eri reittivalintoja sekä muita vaihtoehtoja matkan varrella. Suunnittelutiimi saavutti kaikki tärkeimmät tavoitteensa, ja vaikka suunnitteluprosessi ylitti budjetin ja alkuperäisen aika-arvion, peli saatiin markkinoille alkuperäisen tavoitteen mukaisesti syksyksi 1985.[1]

Myöhemmät julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Oregon Trail -elektroniikkapeli vuodelta 2018.

Vuonna 1985 Apple II:lle julkaistu versio siirrettiin myöhemmin eri alustoille. Vuonna 1990 julkaistiin DOS:lle versio, joka on hiukan muutettuja graafisia ominaisuuksia lukuun ottamatta identtinen vuoden 1985 julkaisun kanssa. Vuonna 1991 pelistä julkaistiin versio Mac OS:lle ja uusi DOS-versio vuonna 1992. Näitä keskenään samankaltaisia versioita ohjattiin näppäimistön sijaan hiirellä. Pelin rakenne säilyi samana, mutta grafiikat toteutettiin kokonaan uudelleen. Mac OS:lle julkaistu versio oli mustavalkoinen, kun taas uusi DOS-julkaisu oli värillinen. Uutta DOS-peliä kutsuttiin nimellä The Oregon Trail Deluxe erotuksena vuoden 1990 DOS-julkaisusta. Vielä vuonna 1993 pelistä julkaistiin versio Microsoft Windowsille ennen kuin kehitystyön painopiste siirtyi seuraavan sukupolven The Oregon Trailiin.[12][15]

Vuonna 2018 Yhdysvalloissa tuli kauppoihin Basic Funin valmistama The Oregon Trail -elektroniikkapeli, joka perustuu vuoden 1990 DOS-julkaisuun.[16][17]

Vastaanotto ja merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Oregon Trailista tuli julkaisunsa jälkeen välitön myyntimenestys niin kuluttajamarkkinoilla kuin kouluissa.[1] Yhdessä kaikkien myöhempien versioidensa kanssa sitä oli vuoteen 2011 mennessä myyty yli 65 miljoonaa kappaletta.[18] Vuonna 1994, kun MECC:stä tuli julkinen osakeyhtiö, The Oregon Trail oli edelleen yhtiön tärkein tuote. Sen myyntitulot muodostivat kolmanneksen MECC:n vuotuisesta liikevaihdosta, joka oli yli 30 miljoonaa dollaria.[19]

The Oregon Trail -sarjan pelejä tarkastellaan usein yhtenä kokonaisuutena arvioitaessa niiden merkitystä. Vuoden 1985 versio pelistä on kuitenkin laajimmin tunnettu, ja sitä luullaankin usein sarjan alkuperäiseksi peliksi.[1] Polygonin Colin Campbell kuvailee sarjan pelejä yhdeksi kaikkien aikojen menestyneimmistä peleistä ja kulttuuri-ikoneiksi, joskin vuoden 1985 julkaisu on se versio, jonka useimmat muistavat.[20] Suuri osa pelin maineesta ja suosiosta on peräisin matkan satunnaisista tapahtumista, joita Pelaaja-lehden Miikka Lehtonen kuvailee ”riemastuttavan julmiksi ja yllättäviksi” ja toteaa pelin olevan ”hilpeän brutaali”.[21] Kotakun Matt Smithin mukaan se on ”yksi ikonisimmista ja näännyttävimmistä luokkahuoneen tietokoneelta tutuista peleistä”, joka on ”noussut tähteyteen ja synnyttänyt lukemattomia meemejä” ja ”piirtynyt kokonaisen sukupolven muistiin”.[22] Etenkin pelissä esiintyvästä lauseesta ”You have died of dysentery” (”Olet kuollut punatautiin) on tullut internetilmiö, jota on muun muassa painettu t-paitoihin.[23]

Smithsonian-lehden Matt Jancer kirjoitti vuonna 2016 The Oregon Trailin olevan edelleen Yhdysvalloissa ”kulttuurinen maamerkki” kaikille niille koululaisille, jotka ovat olleet sopivan ikäisiä pelatakseen peliä 1980-luvulla ja myöhemminkin. Hänen mukaansa pelisarjan henkiin herättämiselle oli vielä tuolloinkin painetta, jotta ”nostalgiset X-sukupolvelaiset ja millenniaalit voisivat jälleen taivaltaa kohti länttä punataudin riivaaman seurueen kanssa”.[24] Time-lehti nimesi 2012 The Oregon Trailin kaikkien aikojen sadan parhaan videopelin listalleen,[25] ja vuonna 2016 se sijoittui lehden 50 parhaan videopelin listalla yhdeksänneksi.[26] Pelisarja kokonaisuutena otettiin vuonna 2016 World Video Game Hall of Famen jäseneksi.[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Bouchard, R. Philip: How I Managed to Design the Most Successful Educational Computer Game of All Time Medium. 29.6.2017. The Philipendum. Viitattu 5.8.2023. (englanniksi)
  2. a b c d e The Oregon Trail. 1990. MECC. Peli selainpohjaisessa DOSBox-emulaattorissa. Viitattu 5.8.2023. (englanniksi)
  3. a b c d Chapter 14: Tombstones & Miscellaneous Details You Have Died of Dysentery: The Making of the Oregon Trail. R. Philip Bouchard. Arkistoitu 1.2.2020. Viitattu 5.8.2023. (englanniksi)
  4. a b Bouchard, R. Philip: Designing the Travel Screen for “The Oregon Trail” Medium. 13.9.2016. The Philipendium. Arkistoitu 27.7.2018. Viitattu 5.8.2023. (englanniksi)
  5. a b Bouchard, R. Philip: Designing the Hunting Game for “The Oregon Trail” Medium. 16.8.2016. The Philipendium. Viitattu 5.8.2023. (englanniksi)
  6. Shea, Jeremy: An Interview With the Teacher-Turned-Developer Behind 'Oregon Trail' 24.2.2014. Yester: Then for Now. Arkistoitu 1.7.2016. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  7. a b Lipinski, Jed: The Legend of The Oregon Trail 29.7.2013. Mental Floss. Arkistoitu 31.7.2013. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  8. Wong, Kevin: The Forgotten History of 'The Oregon Trail,' As Told By Its Creators Motherboard. 15.2.2017. Vice. Arkistoitu 1.9.2018. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  9. Lussenhop, Jessica: Oregon Trail: How three Minnesotans forged its path 19.1.2011. City Pages. Arkistoitu 23.1.2011. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  10. Weinberger, Matt: The creator of 'Oregon Trail' once had to spend a long weekend retyping the game by hand 5.3.2017. Business Insider. Arkistoitu 4.3.2018. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  11. The Oregon Trail of DEATH! 17.10.2020. Paleotronic. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  12. a b Bouchard, R. Philip: A Brief History of the Oregon Trail Game The Oregon Trail Game. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  13. Rignall, Jaz: A Pioneering Game's Journey: The History of Oregon Trail 18.4.2017. VG247. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  14. Bouchard, R. Philip: Rafting Down the Columbia River The Oregon Trail Game. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  15. Play the Game The Oregon Trail Game. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  16. Hall, Charlie: Here’s the portable version of The Oregon Trail you didn’t know you wanted 6.3.2018. Polygon. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
  17. Davenport, Corbin: Get the Oregon Trail handheld game for just $8.50 right now 17.12.2019. PC Gamer. Viitattu 7.8.2023. (englanniksi)
  18. Rosenberg, Eli: Sally Has Diphtheria: Is Oregon Trail the Greatest Video Game of All Time? 21.1.2011. The Atlantic. Arkistoitu 24.8.2017. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  19. O’Neill, Judy E.: An Interview with Dale LaFrenz – OH 315 (PDF) Charles Babbage Institute, University of Minnesota. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  20. Campbell, Colin: The Oregon Trail was made in just two weeks 31.7.2013. Polygon. Viitattu 4.8.2023. (englanniksi)
  21. Lehtonen, Miikka: Retrostelussa Oregon Trail – simulaatioklassikko muutti kymmenien tuhansien kärsimyksen hölmöksi videopeliksi 23.7.2022. Pelaaja. Viitattu 6.8.2023.
  22. Smith, Matt: You Died of Dysentery: 50 Years of Traveling The Oregon Trail 24.12.2021. Kotaku. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  23. You Have Died of Dysentery Know Your Meme. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  24. Jancer, Matt: How You Wound Up Playing ‘The Oregon Trail’ in Computer Class 22.7.2016. Smithsonian. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  25. Aamoth, Doug: All-TIME 100 Video Games 15.11.2012. Time. Arkistoitu 18.11.2012. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  26. The 50 Best Video Games of All Time 23.8.2016. Time. Arkistoitu 26.8.2016. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)
  27. Campuzano, Eder: 'Oregon Trail' officially inducted into the Video Game Hall of Fame 5.5.2016. The Oregonian. Arkistoitu 13.8.2018. Viitattu 6.8.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]