Tasha de Vasconcelos
Tasha Sandra Mota e Cunha de Vasconcelos (s. 15. elokuuta 1966 Beira) on mosambikilaissyntyinen brittiläis-portugalilainen malli, näyttelijä ja hyväntekijä. Hän on myös Pasteur-instituutin puolestapuhuja ja YK:n hyvän tahdon lähettiläs.[1][2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Vasconcelos syntyi Mosambikin Beirassa perheeseen, jossa isä oli portugalilainen ja äiti brittiläinen.[1][2] He muuttivat Mosambikin levottomuuksien vuoksi Kanadaan vuonna 1980, missä de Vasconcelos opiskeli kansainvälisiä suhteita Brittiläisen Kolumbian yliopistossa.[1][3][4]
Mallina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Vasconcelos aloitti mallin uransa 19-vuotiaana Elite Model Management -mallitoimiston kykyjenetsijän avustuksella New Yorkissa ja otti käyttöönsä Tasha-nimen.[4][5] Hän teki töitä muun muassa Dolce & Gabbanalle, Van Cleef & Arpelsille, Diorille ja Yves Saint Laurentille.[3][6]
Näyttelijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Vasconcelos aloitti näyttelemisen ranskalaisessa elokuvassa Riches, belles etc. vuonna 1998, jonka jälkeen opiskeli draamaa ja puhetaitoa ranskalaisessa cours Florent -yksityiskoulussa, Lontoon Royal Central School of Speech and Dramassa sekä Los Angelesin The Actors Studiolla.[7]
Televisiossa de Vasconcelos näytteli muun muassa BBC:n vuonna 2000 tuottamassa komediasarjassa Tunarin päiväkirja, missä hän näytteli Lauren Hudsonia.[8] Hän näytteli myös kanadalaisessa televisiosarjassa Aarteenmetsästäjä.[9] Hän on näytellyt myös elokuvissa Johnny English ja Vaarallinen suhde.[7]
Teatterissa de Vasconcelos on näytellyt Tennessee Williamsin kirjoittamassa näytelmässä Camino Real, johon hän osallistui Lontoon Tristan Bates -teatterin näyttämöllä.[7]
Hyväntekeväisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Vasconcelos teki paluun Afrikkaan vuonna 1996, mistä lähtien hän on toiminut avustusjärjestöjen ja hyväntekeväisyyden puolestapuhujana.[1][2] Hän perusti AMOR-säätiön (Aide Mondiale Orphelins Réconfort) vuonna 2006.[1][2] Vuonna 2010 hänet nimitettiin Euroopan unionin lähettilääksi, jonka tehtävät keskittyivät köyhyyden ja yhteisön ulkopuolelle sulkemisen vastaiseen työhön.[3][4][6] Hän sai Unescon hyväntekijän arvonimen vuonna 2005.[3][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Tasha de Vasconcelos Ambassadors. 2010. European Commission. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d TASHA DE VASCONCELOS, FOUNDER AMOR Biography. Aide Mondiale Orphelins Reconfort (AMOR). Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d Mulholland, Tara: Fashion Models Start Getting Their Hands Dirty Fashion. 28.12.2009. The New York Times. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Aeberhardt, Chloé: La belle apeurée Culture. 20.1.2011. Libération. Arkistoitu 23.1.2011. Viitattu 5.4.2021. (ranskaksi)
- ↑ Steinlen, Claire: Tasha de Vasconcelos. Un top très modèle Regions: Bretagne. 23.1.2011. Le Télégramme de Brest. Viitattu 5.4.2021. (ranskaksi)
- ↑ a b c Tasha de Vasconcelos: sois belle et ouvre-la Portrait de Femmes. 28.6.2010. Aufeminin.com. Arkistoitu 3.3.2016. Viitattu 5.4.2021. (ranskaksi)
- ↑ a b c Des podiums au 7 ème art Mode. 4.3.2010. Le Parisien. Viitattu 5.4.2021. (ranskaksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Perfect World TV Guide - Comedy. BBC. Arkistoitu 4.12.2003. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Relic Hunter: Series 3 - Episode 20 The Warlord TV Programme. Radio Times. Arkistoitu 3.5.2018. Viitattu 5.4.2021. (englanniksi)
| ||||||||||||||
