Tapio Soinne
Urho Tapio Soinne (25. joulukuuta 1890 Tuusula – 17. maaliskuuta 1965) oli suomalainen metsänhoitaja, yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai metsäneuvoksen arvon.[1]
Tapio Sointeen vanhemmat olivat kanttori-urkuri Sakari Soinne, aiemmin Karhu, ja Aina Amanda Lindroos. Kirjailija Laura Soinne oli hänen sisarensa. Tapio Soinne tuli ylioppilaaksi Helsingissä, suoritti metsäkurssin Hyytiälässä 1912 ja valmistui metsänhoitajaksi 1915. Hän oli ensin metsähallituksen palveluksessa ja toimi lyhyen ajan opettajana Evon metsäkoulussa, mutta tuli sitten Metsätoimisto A. J. Bonsdorffin ja Metsänomistajain Metsätoimiston palvelukseen. Sieltä Soinne siirtyi Helsingin Puu -yhtiöön vuosiksi 1922–1926, ensin kaupallisen osaston johtajaksi ja sitten toimitusjohtajaksi. Vuonna 1930 hän perusti oman puutavaran tuonti- ja vientiyrityksen, josta tuli osakeyhtiö 1936. Soinne oli yhtiön toimitusjohtaja kuolemaansa saakka. Soinne-yhtiö keskittyi erikoisvaneriin, jota käytettiin muun muassa lentokoneissa, mutta valmisti myös taideteollisia kuluttajatuotteita työskennellen muun muassa Birger Kaipiaisen ja erityisesti Tapio Wirkkalan kanssa. Soinne ja Wirkkala muun muassa kehittivät yhdessä ns. fantasia- eli rytmivanerin. Soinne, joka tunnettiin myös lahjoittajana, sai metsäneuvoksen arvon 1950. Hänen yhtiöstään tuli ensin koivuviilua ja erikoisvaneria valmistavan ja Suomeen tuovan Mahogany-yrityksen tytäryhtiö, joka fuusioitiin emoyhtiöön 1973.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Biografia-sampo: Tapio Soinne Viitattu 28.9.2021.
- ↑ Kuolleita. Urho Tapio Soinne. Helsingin Sanomat, 20.3.1965, s. 9.