Taoudenni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taoudenni

Taoudenni

Koordinaatit: 22°40′N, 3°59′WKoordinaatit: 22°40′N, 3°59′W

Valtio Mali
Alue Timbuktu
Piiri Timbuktu
Kunta Salam

Taoudenni (myös Taoudeni, Taoudénit, Taudeni) on syrjäinen suolakaivospaikkakunta Malin pohjoisossa. Se sijaitsee keskellä Saharan autiomaata 664 kilometriä Timbuktusta pohjoiseen. Suola louhitaan käsin muinaisen suolajärven pohjasta, leikataan levyiksi ja kuljetetaan kuorma-autoilla tai kameleilla Timbuktuun. Taoudennin azalait ovat Saharan viimeisiä toimivia kamelikaravaaneja. 1960-luvun lopulla Moussa Traorén valtakaudella paikkakunnalle rakennettiin vankila, jonka vangit pakotettiin työskentelemään louhoksilla. Vankila suljettiin vuonna 1988.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satojen kilometrien päässä ihmisasutuksesta sijaitseva Taoudennin allas on yksi maailman kuumimmista alueista. Sen äärimmäisen kuuman ja kuivan aavikkoilmaston keskimääräiset enimmäislämpötilat ovat heinäkuussa lähellä 48 °C ja jopa viileimpänä aikana joulu-tammikuussa yli 26 °C. Keskimääräinen sademäärä on 10 millimetriä vuodessa.[1]

Suolakaivos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taoudennin suolalevyjä Moptin satamassa.

Varhaisin maininta Taoudennista on timbuktulaisen historioitsijan al-Sadin teoksessa Tarikh al-Sudan. Sen mukaan marokkolaiset hyökkäsivät vuonna 1586 Taghazan suolakaivoksille 150 kilometriä Taoudennista luoteeseen, minkä seurauksena osa työläisistä siirtyi Tawdaniin.[2] Édouard Cortier kävi Taoudennissa ranskalaisen kameliratsastajajoukon kanssa vuonna 1906 ja julkaisi ensimmäisen kuvauksen kaivoksista.[3] Tuolloin paikkakunnan ainoa rakennus oli Smidan linnoitus eli ksar, jonka rauniot ovat yhä näkyvissä 600 metriä vankilarakennuksesta pohjoiseen.[4]

Taoudennin kaivokset sijaitsevat muinaisen suolajärven pohjalla. Työläiset käyttävät alkeellisia hakkuja kaivaakseen kuoppia, jotka ovat yleensä viisi metriä leveitä ja neljä metriä syviä. Aluksi he kaivavat pois puolitoista metriä punaista savea, sen jälkeen useita kerroksia heikkolaatuista suolaa ja pääsevät vasta sitten käsiksi kolmeen hyvälaatuiseen suolakerrokseen. Suola leikataan 110 x 45 senttiä leveiksi ja viisi senttiä paksuiksi levyiksi, jotka painavat noin 30 kiloa. Kaksi hyvälaatuista kerrosta ovat riittävän paksuja, jotta ne voidaa halkaista kahtia, jolloin kolme kerrosta tuottavat yhteensä viisi levyä. Kun suola on siirretty pois kuopan pohjalta, työläiset ryhtyvät kaivamaan sen reunoja muodostaen syvennyksiä, joista saadaan lisää suolaa.[5]

Yhden kuopan ehdyttyä kaivetaan toinen, minkä seurauksena laajalla alueella on nykyään tuhansia kuoppia. Vuosisatojen aikana suolaa on louhittu kolmelta eri alueelta, joista uusimmat ovat lounaassa. Nämä kolme aluetta voidaan havaita selvästi satellittikuvista. Édouard Cortierin käynnin aikana vuonna 1906 louhokset sijaitsivat kolme kilometriä ksarista etelään,[6] 1950-luvulla tuotanto oli siirtynyt viiden kilometrin päähän,[7] ja nykyiset louhokset ovat yhdeksän kilometrin etäisyydellä.[8]

Vuosina 2007–2008 Taoudennissa oli noin 350 kaivajaryhmää, jotka koostuvat yleensä yhdestä kokeneesta ja kahdesta muusta työläisestä. Yhteensä kaivajia oli siis noin tuhat. Miehet asuvat heikkolaatuisista suolaharkoista valmistetuissa alkeellisissa majoissa ja työskentelevät louhoksilla lokakuusta huhtikuuhun välttäen vuoden kuuminta aikaa, jolloin paikalla on vain kymmenkunta henkeä.[9]

Suolalevyt kuljetetaan autiomaan läpi Araouanen keitaan kautta Timbuktuun. Aikaisemmin ne vietiin aina kameleilla, mutta viime aikoina osa suolasta on kuljetettu nelivetoisilla kuorma-autoilla.[10] Kamelimatka Timbuktuun kestää noin kolme viikkoa ja yksi kameli voi kantaa neljä tai viisi levyä. Yleinen käytäntö on, että neljästä Timbuktuun kuljetetusta levystä yksi kuuluu kaivajille ja kolme muuta ovat maksua kamelinomistajille.[11]

1900-luvun puoliväliin saakka suola kuljetettiin kahdella suurella azalaiksi kutsutulla kamelikaravaanilla, joista toinen lähti Timbuktuun marraskuun alussa ja toinen kauden päättyessä maaliskuun lopussa.[12] Amerikkalainen antropologi Horace Miner, joka vietti Taoudennissa seitsemän kuukautta, arvioi että vuoden 1939–1940 talvikaravaani käsitti yli 4000 kamelia ja kokonaistuotanto oli 35 000 suolalevyä.[13] Jean Clauzelin mukaan Timbuktuun saapunut suolamäärä kasvoi vuoden 1926 10 515 levystä 160 000 levyyn (4800 tonniin) vuosina 1957–1958.[14] 1970-luvun alussa tuotanto kuitenkin väheni ja vuosikymmenen lopulla se oli 50 000 ja 70 000 levyn välillä.[15]

Vankila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moussa Traorén hallintokauden aikana vuonna 1969 Taoudenniin rakennettiin vankila ja armeijan vartio-asema. Vankilassa pidettiin poliittisia vankeja kunnes se suljettiin vuonna 1988.[16][17] Monet vangeista olivat valtion virkamiehiä, joita syytettiin juonittelusta järjestelmää vastaan.[18] Vangit työskentelivät suolalouhoksilla, joissa monet heistä kuolivat. Vankilarakennuksen raunioiden itäpuolella on 140 erillistä hautaa käsittävä hautausmaa. Noin kahdestatoissa nimetyssä haudassa lepäävät muun muassa:[19]

  • Yoro Diakité, vuoden 1968 marraskuun 19. päivän vallankaappauksen jälkeisen väliaikaisen hallituksen johtaja, joka kuoli vuonna 1973
  • Tiécoro Bagayoko, turvallisuuspalvelun johtaja vuosina 1968–1978, joka kuoli elokuussa 1983
  • Kissima Doukara, puolustusministeri vuosina 1968–1978
  • Youssouf Balla Sylla, Bamakon kolmannen arrondissementin poliisipäällikkö
  • Jean Bolon Samaké, Goundamin piirin johtaja vuonna 1969, joka kuoli vuonna 1973.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Clauzel, Jean: L'exploitation des salines de Taoudenni. Alger: Université d'Alger, Institut de Recherches Sahariennes, 1960.
  • Cortier, Édouard: De Tombouctou à Taodéni: Relation du raid accompli par la compagnie de méharistes du 2e Sénégalais commandée par le capitaine Cauvin. 28 février -17 juin 1906. La Géographie, 1906, 14. vsk, nro 6, s. 317–341. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.4.2012. (ranskaksi)
  • Miner, Horace: The primitive city of Timbuctoo. Princeton University Press, 1953. Uusintapainos New York: Anchor Books, 1965.
  • Papendieck, Barbara; Papendieck, Henner; Schmidt, Wieland (valokuvaaja): Logbuch einer Reise von Timbuktu nach Taoudeni 23.–28.12. 2007, Mali-Nord 2007. (saksaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chinci World Atlas: Taoudenni, Mali Weather Averages Viitattu 4.12.2011. (englanniksi)
  2. Hunwick, John O.: Timbuktu and the Songhay Empire: Al-Sadi's Tarikh al-Sudan down to 1613 and other contemporary documents, s. 167. Leiden: Brill, 2003. ISBN 05856914.
  3. Cortier 1906, s. 328-330.
  4. Ksarin raunioiden koordinaatit ovat 22°40′46″N 3°58′49″W. Sen pohjapiirroksen on julkaissut Cortier 1906, s. 327.
  5. Clauzel 1960, s. 23-54.
  6. Cortier 1906, s. 328.
  7. Clauzel 1960.
  8. Papendieck, Papendieck & Schmidt 2007, s. 9. Vuonna 2007 käytettyjen louhosten koordinaatit ovat 22°37′5″N 4°2′9″W.
  9. Papendieck, Papendieck & Schmidt 2007, s. 7.
  10. BBC News: Timbuktu's ancient salt caravans under threat Viitattu 6.3.2011. (englanniksi)
  11. Clauzel 1960, s. 90.
  12. Miner 1953, s. 66.
  13. Miner 1953, s. 68.
  14. Clauzel 1960, s. 89.
  15. Meunier, D.: Le commerce du sel de Taoudeni. Journal des Africanistes, 1980, 50. vsk, nro 2, s. 133–134. Artikkelin verkkoversio. (ranskaksi)
  16. Papendieck, Papendieck & Schmidt 2007, s. 7-8.
  17. Minorities at Risk Project: Chronology for Tuareg in Mali Viitattu 14.3.2011. (englanniksi)
  18. Sangaré, Samba Gaïné: Témoignage: Dans l'enfer de Taoudénit Viitattu 12.3.2011. (ranskaksi)
  19. Papendieck, Papendieck & Schmidt 2007, s. 9.