Tancredi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tancredi
Erminia e Tancredi.jpg
Alkuperäinen nimi Tancredi
Määritelmä melodramma eroico in due atti
Säveltäjä Gioacchino Rossini
Libretto Gaetano Rossi
Pohjautuu Voltairen teokseen Tancrède
Tyylilaji opera seria
Kieli italia
Kantaesitys 6. helmikuuta 1813
Teatro La Fenice, Venetsia
aikajana Rossinin oopperoista
Il signor Bruschino
1813
Tancredi
1813
Italialainen Algeriassa
1813

Tancredi on Gioacchino Rossinin säveltämä ooppera vuodelta 1813. Libreton on Voltairen näytelmän Tancrède pohjalta kirjoittanut Gaetano Rossi. Sen valtava suosio nosti Rossinin uran säveltäjänä uusiin korkeuksiin.

Oopperan synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tancredin tilasi säveltäjältä La Fenice, Venetsian tunnetuin oopperatalo.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voltairen tarinaan, jossa pääpari tapaa vain kerran, verrattuna Rossin libretto suoraviivaistaa tapahtumia ja on täynnä duettoja ja ensemblejä - joidenkin mielestä tarinan vahingoksi. Librettoa ei ole pidetty minään suurena kirjallisena saavutuksena, mutta musiikin puolesta ooppera on täynnä mieleenpainuvia hetkiä, rauhallisesta melankolian alhosta akrobaattisiin vokaali-ilotulituksiin. Tancredin ensimmäistä aariaa "Di tanti palpiti.." laulettiin Venetsian gondoljeerien toimesta vuosikymmeniä. Kokonaisuus pysyy yhtenäisenä vaikka aarioita erottavat secco-resitatiivit. Tunnelman vaihtelut ovat nopeita ja voimakkaita niin numeroiden välillä kuin sisälläkin. Huomattava piirre Tancredissä on myös naislaulajan ((mezzosopraano) käyttäminen miespääroolissa, jonka vaikeus onkin yksi syistä miksi teos jäi ohjelmistosta niinkin pian Rossinin eläköitymisen jälkeen.

Rossini kirjoitti työstään uuden version esitettäväksi Ferrarassa 1833, mutta yleisö ei lämmennyt tälle uudelle versiolle, jossa Tancredi lopussa haavoittuu kuolettavasti ja saa tietää Amenaiden syyttömyydestä vasta hetkeä ennen kuolemaansa. Säveltäjä pisti taas toimeksi ja loi fuusion näistä kahdesta versiosta, säilyttäen joitain Ferraran muutoksia mutta pitäen alkuperäisen lopun. Tänä versiona Tancrediä esitettiin kunnes se hävisi ohjelmistosta 1840-luvulla. Oopperan nykyesityksissä versio on kuitenkin lähes poikkeuksetta alkuperäinen.

Musiikillisia huippukohtia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "O patria! ... Di tanti palpiti" -Tancredin aaria, ensimmäinen näytös
  • "Di mia vita infelice ... No che il morir non è" -Amenaiden aaria, toinen näytös
  • "Gran Dio! Deh, tu proteggi il mio..." -Amenaiden aaria ja kuoro, toinen näytös
  • "Fra quei soavi palpiti..." -finaali (Amenaide, Tancredi, Argirio)

Synopsis[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapahtumapaikka ja -aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syrakusa Sisiliassa vuonna 1005.

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tancredi, syrakusalainen sotilas - kontralto (kantaesityksessä Adelaide Malanotte Montresor)
  • Amenaide, aatelisperheen tytär - sopraano (Elisabetta Manfredini Guarmani)
  • Argirio, Amenaiden isä ja Orbazzanon vihollinen - tenori (Pietro Todràn)
  • Orbazzano, toisen aatelisperheen isä, Argirion vihollinen - basso (Luciano Bianchi)
  • Isaura, Amenaiden ystävätär - kontralto (Teresa Marchesi)
  • Roggiero - mezzosopraano (Carolina Sivelli)

Ensimmäinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palattuaan maanpaosta Sisiliaan valepukuinen Tancredi estää Orbazzanoa menemästä naimisiin oman rakastettunsa Amenaiden kanssa. Vihaisen Orbazzanon saadessa käsiinsä Amenaiden kirjeen Tancredille hän käyttää sitä todisteena Amenaiden yhteyksistä sisilialaisten viholliseen, saraseeni Solimariin ja syyttää Amenaidea maanpetturuudesta. Amenaide vangitaan ja tuomitaan kuolemaan. Tancredi hylkää Amenaiden ja hänen oma isänsä Argirio kieltää hänet. Amenaide voi enää toivoa vain esitaistelijaa joka saapuisi puolustamaan hänen kunniaansa.

Toinen näytös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyrmässään, epätoivoisena, Amenaide päättää kuolla arvokkaasti ja uskollisena Tancredille. Orbazzanon johdattaessa Amenaidea mestauspaikalle, valepukua yllään pitänyt Tancredi astuu esiin ja Amenaiden esitaistelijana haastaa Orbazzanon - vaikka uskookin rakastettunsa olevan syyllinen. Tancredi on voittaa Orbazzanon kaksintaistelussa ja tämän jälkeen johtaa Sisilian voittoon taistelussa saraseenejä vastaan. Kuoleva Solimar vakuuttaa Tancredille Amenaiden olevan syytön ja ooppera päättyy yleiseen juhlintaan.