Takaa-ajettuna
| Takaa-ajettuna | |
|---|---|
| The Prize | |
 |
|
| Ohjaaja | Mark Robson |
| Käsikirjoittaja | Ernest Lehman |
| Perustuu | Irving Wallacen bestselleriin |
| Tuottaja | Pandro S. Berman |
| Säveltäjä | Jerry Goldsmith |
| Kuvaaja | William H. Daniels |
| Leikkaaja | Adrienne Fazan |
| Tuotantosuunnittelija | George Davis |
| Pukusuunnittelija | Bill Thomas |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Metro-Goldwyn-Mayer |
| Levittäjä |
Metro-Goldwyn-Mayer Netflix |
| Ensi-ilta | 1963 |
| Kesto | 134 minuuttia |
| Alkuperäiskieli |
englanti saksa |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Takaa-ajettuna (The Prize) on Mark Robsonin ohjaama komediallinen, vakoiluaiheinen jännityselokuva vuodelta 1963. Nobel-palkintojenjaon ympärille Tukholmaan sijoittuvan tarinan on käsikirjoittanut Ernest Lehman viihdekirjailija Irving Wallacen bestseller-romaanin The Prize pohjalta. Pääosia näyttelevät Paul Newman röyhkeänä ja suorapuheisena menestyskirjailijana, Edward G. Robinson palkittavana fyysikkona ja Elke Sommer Ruotsin ulkoministeriön yhteyshenkilönä.
Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvakäsikirjoittaja ja viihdekirjailija Irving Wallace kritisoi läpi 1950-luvun Nobel-palkintoja eri syistä. Hänen vuonna 1962 julkaistu viihderomaaninsa The Prize otti Tukholman vuosittaisen Nobel-gaalan tarinan aiheeksi. Romaani myi satoja tuhansia kappaleita mutta aiheutti myös kohua. Kaikki pohjoismaiset kustantajat kieltäytyivät kustantamasta romaanin käännöksiä, koska se asetti Nobel-palkinnot arveluttavaan valoon. Metro-Goldwyn-Mayer kuitenkin kiinnostui tuottamaan aiheesta elokuvan, jonka ohjaajaksi nimettiin Mark Robson.[1][2]
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Paul Newman | … | Andrew Craig |
| Edward G. Robinson | … | tohtori Max Stratman / professori Walter Stratman |
| Elke Sommer | … | Inger Lisa Andersson |
| Diane Baker | … | Emily Stratman |
| Micheline Presle | … | tohtori Denise Marceau |
| Kevin McCarthy | … | John Garrett |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva kuvattiin valtaosin Ruotsissa, muun muassa Tukholman Grand Hôtelissa.
Elokuvassa puhutaan englannin lisäksi paljon ruotsia. Täysin ymmärrettävissä olevaa ruotsinkielistä dialogia ei kuitenkaan ole tekstitetty eikä usein edes tulkattu, joten se jää ruotsia taitamattomalle yleisölle eräänlaiseksi ”äänilavasteeksi”.
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Golden Globe -gaalassa Elke Sommer voitti vuoden parhaan tulokkaan palkinnon ja Diane Baker oli ehdolla sivuosastaan[3].
Alfred Hitchcockin tyyliä tavoittelevaa elokuvaa on kritisoitu muun muassa tasapaksuudesta, koska sen enempää komedialliset, romanttiset kuin jännitystä luovatkaan elementit eivät lähde kunnolla lentoon. Myös vakoilu- ja Nobel-juonia on pidetty päälleliimattuina syinä tehdä suuren yleisön viihdettä.[4][5] Muuan arvostelija kuitenkin huomautti elokuvan olevan parempi kuin Hitchcockin Revitty esirippu, toinen samoihin aikoihin tehty Eurooppaan sijoittunut ja Paul Newmanin tähdittämä tiedemies- ja vakoilutarina[6]. Video-opas vuodelta 1994 antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä, joka vastaa sanallista arviota ”hyvä”[7].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Piirtoja. Helsingin Sanomat, 26.4.1963, s. 25. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Wallace tyytyväinen uuteen Nobel-palkintoon. Helsingin Sanomat, 24.12.1968, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Prize, The goldenglobes.com. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Burchby, Casey: Prize, The DVD Talk. 31.7.2011. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ Murray, Jonathan: The Prize (Web Exclusive) Cineaste, Vol. XLIV, No. 3. 2019. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ CMBA Blogathon: "The Prize" and Rodgers & Hammerstein's "Cinderella" The Classic Film and TV Cafe. 11.4.2016. Viitattu 11.5.2024.
- ↑ ”Takaa-ajettuna”, Video-opas 95, WSOY 1994.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Takaa-ajettuna Internet Movie Databasessa (englanniksi)