T-26

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
T-26
T26 parola 1.jpg
T-26 - Parolan panssarimuseo
Pituus
– putki edessä 4,62 m
– pelkkä runko 4,62 m
Leveys 2,24 m
Korkeus 2,22 m
Taistelupaino 9,4 t
Maksiminopeus
– tiellä 31,1 km/h
– maastossa 31,1 km/h
Toimintasäde 140 km
Pääase 45 mm tykki vuosimallia 1932 (20K)
Muu aseistus Degtyarev panssarivaunukonekivääri
Panssarointi 6–15 mm
Moottori Gasoline T-26
90 hv
68 kW
Miehistö 3
Valmistusmaa Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

T-26 oli neuvostoliittolainen kevyt panssarivaunu, joka perustui brittiläiseen Vickers 6-ton -vaunuun. T-26:ta valmistettiin Vickers-Armstrong Ltd.:in lisenssillä vuosina 19311940 yli 12 000.

T-26:sta oli kahden ja yhden tornin malli. Aseistuksena oli pikakiväärit, 37 mm tykit tai yksi torni 45 mm tykillä. Vaunu painoi 10,3 tonnia.

Vaunuja käytettiin ensimmäisen kerran Mantšuriassa japanilaisia vastaan 1934 ja 1935. Espanjan sisällissodassa tasavaltalaiset saivat 281 T-26 malli 1933:ta,[1] jotka havaittiin ylivoimaiseksi Saksan Panzerkampfwagen I:een nähden. T-26:ta käytettiin myös talvisodassa, jossa se osoittautui haavoittuvaksi panssarintorjunta-aseille. Suomalaiset saivat suuren määrän vaunuja sotasaaliiksi, mutta vaikka ne vastasivatkin ulkoisesti suomalaisten käyttämiä Vickersejä, neuvostovaunut oli valmistettu senttimitoituksella brittiläisten tuumamitoituksen sijaan, joten niiden osat eivät olleet vaihtokelpoisia keskenään. Neuvostoliitossa suurin osa menetettiin tai tuhoutui vuoden 1941 taisteluiden aikana, jonka jälkeen tyyppi poistettiin käytöstä.

Osa T-26 -vaunuista muutettiin miehittämättömiksi kauko-ohjattaviksi "teletankeiksi". Neuvostoliitto käytti kauko-ohjattavia vaunuja ainakin Summan taistelussa. Kenttäoloissa tankkia ohjattiin toisesta, miehitetystä T-26 -vaunusta. Radiopohjaisen ohjauksen kantama oli vain kilometrin, ja ajautuessaan ohjauksen kantaman ulkopuolelle vaunu pysähtyi puolen minuutin kuluttua automaattisesti. Kauko-ohjattavissa vaunuissa ei ollut etäluettavia antureja, vaan ohjaus perustui täysin havainnointiin ohjausvaunusta. Teletankkia on pidetty varhaisimpana kenttäoloissa käytettynä taistelurobottina.[2]

Suomalaiset saivat talvisodan aikana saaliiksi monta liekinheitinvaunuksi OT-133 muutettua T-26 -panssarivaunua. Suomessa ne muutettiin tykkivaunuiksi, koska liekinheittimet katsottiin liian riskialttiiksi ja polttoaineen haaskaukseksi. Koska liekinheitinvaunun torni on sivulla, vaunuun voitiin lisätä täällä yläpikakivääri ja sen käyttäjä, jolloin vaunun tavallisin tehtävä eli jalkaväkirynnäkön tukeminen, helpottui olennaisesti. Näitä vaunuja on säilynyt useita; yksi on näytteillä Panssarimuseossa ja siinä on talviajan valkokirjava naamiomaalaus.

Eri mallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • T-26 malli 1931 – kaksi tornia, joissa pikakiväärit
  • T-26 malli 1932 – kaksi tornia, 37 mm tykit
  • T-26TU – komentomalli, jossa radio
  • OT-26 – liekinheitinmalli
  • T-26 malli 1933 – yksitorninen 45 mm tykillä ja pikakiväärillä, lukumäärältään yleisin
  • OT-130 – malli 1933:n liekinheitinversio
  • T-26 malli 1938 – uusi kartionmuotoinen torni
  • T-26 malli 1939 (T-26S) – uusi torni, parannettu panssarointi sivuilla
  • OT-133 – malli 1939 liekinheittimillä, ilman tykkiä
  • OT-134 – malli 1939 liekinheittimillä, 45 mm tykki
  • SU-5-1 – 76,2 mm haupitsi (vain muutama vaunu)
  • SU-5-2 – 122 mm haupitsi (vain muutama vaunu)
  • SU-5-3 – 152,4 mm kranaatinheitin, (vain muutama vaunu)
  • AT-1 – rynnäkkötykkimuunnos

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. by Steven J. Zaloga: Soviet Tank Operations in the Spanish Civil War[1]
  2. Sofge, Erik: Tale of the Teletank: The Brief Rise and Long Fall of Russia’s Military Robots Popular Science. 7.3.2014. Viitattu 9.3.2014. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta T-26.