Tšehovin ase

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tšehovin ase on fiktiossa, kuten kirjallisuudessa, televisiosarjoissa tai elokuvissa käytetty tekniikka, missä näennäisesti merkityksetön asia esitellään tarinan aikaisessa vaiheessa, mutta joka tarinan edetessä nousee merkittävään asemaan juonen kannalta. Termi on nimetty venäläisen kirjailijan Anton Tšehovin mukaan, joka mainitsee siitä useita variantteja kirjeissään. Tšehov itse käytti sitä teoksessaan Vanja-eno: siinä pistooli esitellään tarinan alussa jokseenkin puolihuolimattomasti, mutta tarinan loppua kohti siitä tulee tärkeä osa juonta, kun Vanja-eno aikoo raivonpuuskassaan ampua sillä itsensä.

»Jos ensimmäisessä näytöksessä seinällä roikkuu ase, kolmanteen näytökseen mennessä sillä tulee ampua jotakin. Jos asetta ei aiota käyttää, ei sitä tarvita seinällä.»
(Anton Tšehov)

Fraasia on usein tulkittu häivetekniikaksi, mutta konsepti voidaan tulkita myös tarkoittamaan ”älä lisää tarpeettomia esineitä tarinaan”. ”Tšehovin ase” -säännön unohtaminen voi johtaa suuriinkin juonen aukkoihin.

Salapoliisitarinoissa esiintyy tämäntyyppisiä yksityiskohtia – löytyy veitsi, joka aluksi näyttää tarpeettomalta, mutta joka myöhemmin ratkaisee kaiken. Myös saduissa rakenne toimii usein.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]