Vanja-eno

Kuva näytelmän esityksestä Moskovan Taideteatterissa vuodelta 1899.

Vanja-eno (joskus myös Eno Vanja, ven. Дядя Ваня, Djadja Vanja) on Anton Tšehovin näytelmä. Se julkaistiin 1890-luvulla ja esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1900 Konstantin Stanislavskin ohjaamana. Vanja-eno lasketaan kuuluvaksi sarjaan, johon kuuluvat lisäksi näytelmät Lokki, Kolme sisarta ja Kirsikkapuisto.

Näytelmän kantava teema on tuhlattu elämä. Vanja-eno toteaa 47-vuotiaana olevansa vanhus: hän on tehnyt maatilalla työtä antaen työn tuoton – jo kuolleen – sisarensa miehelle, professorille, joka käytti koko uransa saamatta mitään aikaan. Näytelmän alussa professori haluaa muuttaa tilan rahaksi ja muuttaa Suomeen viettämään eläkevuosiaan.

Vaikka näytelmä on kirjoitettu ennen luonnonsuojeluaatteen yleistymistä, näytelmän lääkäri on huolissaan metsien tilasta. Tšehovin onkin tämän vuoksi sanottu olleen ”ekologi ennen ekologiaa”.

Vanjan nuorempi sisar on syvän uskonnollinen ja on valmis uhraamaan elämänsä tuonpuoleisen palkinnon toivossa.

Näytelmässä miesten ja naisten väliset rakkaudet tai ihastumiset kohdistuvat tavoittamattomiin henkilöihin.

Tyyliltään Vanja-eno luokitellaan usein draamaksi tai tragikomediaksi. Tšehov itse kutsui näytelmää komediaksi.

Suomennoksia

• V. Tarkiainen: Eno Vanja. Yrjö Weilin, 1909.
• Eino Kalima: Vanja-eno. WSOY, 1960.
• Martti Anhava: Vanja-eno. Otava, 1999. ISBN 951-1-15882-1.

Teatteriesityksiä Suomessa

Vanja-eno on vanhimpia Suomessa laitosteatterissa esitettyjä näytelmiä. 2000-luvulla sitä on esitetty muun muassa Avoimet Ovet -teatterissa. Reko Lundan ohjasi Vanja-enon Tampereen Työväen Teatterissa (ensi-ilta 2002) ja Pekka Milonoff KOM-teatterissa (ensi-ilta 24.10.2007).

Helsingin kaupunginteatterin version, jonka ensi-ilta nähtiin 18.9.2014, ohjasi unkarilainen Tamás Ascher. Rooleissa nähtiin muun muassa Santeri Kinnunen, Martti Suosalo ja Esko Salminen.

Katso myös

• Tsehovin ase

Aiheesta muualla

• Näytelmä alkuperäismuodossa Библиотека Комарова. (venäjäksi)