Syvänmerenkeila
Syvänmerenkeila tai syvänmeren viuhka (eng. deep-sea fan, abyssal fan, underwater delta) on vedenalainen mannerreunusten alaosassa esiintyvä viuhkamainen geologinen muodostuma, joka on muodostunut pääasiassa turbidiittivirtausten seurauksena. Vastaavanlainen muodostuman maan pinnalla voisi sanoa olevan alluviaalikeila, joka muodostuu jokiuoman suulle sen saavuttaessa tasankoalueen. Syvänmerenkeila muodostuu vastaavasti mannerrinteen alaosaan, kun turbidiittivirtaus saavuttaa syvänmeren pohjan. Syvänmerenkeilojen koko voi vaihdella muutaman kilometrin levyisestä usean tuhannen kilometrin levyiseksi.
Muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syvänmerenkeilat muodostuvat turbidiittivirtausten seurauksena. Turbidiittivirtaus on mannerrinteellä tapahtuva vedenalainen massaliikunto, ja merkittävin ainesta kerrostava sedimentologinen prosessi syvässä meressä. Sen voi aiheuttaa aineksen kerrostuminen mannerrinteen yläosaan tai mannerjalustan reunalle niin, että painovoima ylittää ainesta paikallaan pitävän kitka- ja koheesiovoiman ja syntyy maanvyöry, mutta myös esimerkiksi maanjäristys voi olla laukaiseva tekijä. Virtaus voi kuljettaa tuhansia kuutiometrejä hiekkaa ja hienoainesta mannerjalustan alaosaan ja syvänmeren pohjalle.
Tunnettuja syvänmerenkeiloja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bengalin keila (Eng. Bengal fan) on tällä hetkellä suurin tunnettu syvänmerenkeila maapallolla. Sen on muodostanut Ganges- ja Brahmaputra-jokien Tiibetin ylängöltä ja Himalajalta tuoma sedimenttiaines, ja se sijaitsee Intian Valtameressä Intian itä-puolella Bengalinlahdella. Sen on noin 1000 kilometriä leveä ja 3000 kilometriä pitkä, ja sen keskipaksuus on 16,5 kilometriä.
Indus-keila (Eng. Indus fan) sijaitsee Intian valtameressä Intian länsipuolella Arabianmeressä. Se on muodostunut Indus-joen Himalajalta tuomasta aineksesta.