Sveavägen
Sveavägen on katu Ruotsin pääkaupungin Tukholman Vasastadenin ja Norrmalmin kaupunginosissa. Se alkaa Sergelin torilta ja johtaa pohjoiseen Sveaplanille, jossa se tekee lähes 90 asteen mutkan länteen ja päättyy Norrtulliin. Katu on noin 2 500 metrin pituinen. Se on kantanut nykyistä nimeään vuodesta 1885 lähtien. Hagastadenin rakennushankkeen yhteydessä liikennejärjestelyjä Norrtullin luona aiotaan muuttaa, ja myös Sveavägen saa siellä uuden linjauksen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kadulla on eri aikoina ollut useita nimiä, ja myös sen leveyttä ja pituutta on useita kertoja muutettu. Sen vanhin tunnettu nimi on ollut 1600-luvulla Roslagsgatan (”Roslageninkatu”), mutta myöhemmin se sai nimen Badstugatan (”Kylpyläkatu”). Paremmin se tunnettiin nimellä Stora Badstugatan (”Suuri kylpyläkatu”), sillä sen länsipuolella kulki Rådmansgatanin ja Markvardsgatanin välisellä osuudella myös Lilla Badstugatan (”Pieni kylpyläkatu”). Toisinaan käytettiin 1600- ja 1700-luvuilla myös nimeä Krutbrännargatan (”Ruudinpolttajankatu”). Nämä vanhat nimet jäivät pois käytöstä, kun katua jatkettiin ja levennettiin ja se sai nimen Sveavägen.
Odengatan ylitti 1900-luvun alkuun saakka Sveavägenin Sveabron-nimistä siltaa myöten. Sillan rakenteet on katujen risteyksen alla yhä jäljellä.
Suunniteltu eteläinen jatke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useissa yhteyksissä mainitun mutta virheellisen tiedon mukaan kuningas Kustaa III olisi ehdottanut rakennettavaksi suurta ja leveää esplanadin luontoista puistokatua, joka olisi johtanut Tukholman linnan luota Brunnsvikenille saakka, jolloin sen päätteenä olisi lahden takana näkynyt Stora Haga slott. Viimeksi mainittu linna, jota ei tule sekoittaa nykyiseen Hagan linnaan, jäi kuitenkin keskeneräiseksi, mutta sen rauniot ovat yhä näkyvissä Hagan puistossa. Käsityksen, että Kustaa III olisi kaavaillut tällaista valtakatua, on esittänyt muun muassa Albert Lindhagen, joka vuonna 1866 laati Tukholman pohjoisosille tunnetun asemakaavaehdotuksen nimeltä Lindhagenplanen. Todennäköisesti Lindhagen väitti virheellisesti, että eräs Jean de la Valléen esittämä suunnitelma olisi ollut Kustaa III:n ideoima.[1][2][3]
Kun Norrmalmin uudelleenjärjestelyä 1930-luvulla alettiin suunnitella, kaupungin rakennusviraston johtajana 1928–1944 toiminut arkkitehti Albert Lilienberg olisi pitkään halunnut Lindhagenin esittämän ajatuksen mukaisesti jatkaa Sveavägeniä etelään Norrbrolle saakka. Poliitikkojen, liikenneteknikkojen ja arkkitehtien käymän pitkän ja ankaran keskustelun jälkeen vuonna 1945 hyväksyttiin suunnitelma, jota myös ryhdyttiin toteuttamaan. Sen mukaan hieman Brunkebergstorgin pohjoispuolelle päätettiin rakentaa kokonaan uusi tori, Sveaplatsen, joka myöhemmin sai nimen Sergels torg. Ajatus Sveavägenin jatkamisesta suoraan Norrbrolle hylättiin. Sen sijaan Sveavägenin liikenne päätettiin johtaa tunneila, Klaratunnelnia pitkin Tegelbackenin alitse Centralbronille.
Rakennuksia, veistoksia ja metroasemia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Metropol-Palais, Sveavägen 77, arkkitehti Björn Hedvallin vuonna 1927 suunnittelema elokuvateatteri, joka rakennettiin aikaisemmin Asylet för Pauvres Honteux’n ja Hazeliuksen talon paikalle.
- Hard Rock Cafe, Metropol-Palais’n talon pohjakerroksesta, avattiin 16. huhtikuuta 1987. Vuodesta 2007 lähtien sen omistaa floridalainen seminolien heimo.
- Tukholman kauppakorkeakoulun päärakennus, joka valmistui Ivar Tengbomin suunnittelemana vuonna 1925. Talon rakentamisen rahoitti osittain Knut Agathon Wallenberg Knut ja Alice Wallenbergin säätiön välityksellä.
- Ruotsin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen puoluetoimisto sijaitsee osoitteessa Sveavägen 68.
- Tukholman kaupunginkirjasto, jonka rakennus valmistui vuonna 1928 arkkitehti Gunnar Asplundin suunnittelemana. Sen omistaa Tukholman kaupunki, ja sen rakentamiseen saatiin lahjoituksia Knut ja Alice Wallenbergin säätiöltä.
- Aadolf Fredrikin kirkko, joka rakennettiin vuosina 1768–1774 arkkitehti Carl Fredrik Adelcrantzin suunnittelemana. Kirkkomaalla on muun muassa Hjalmar Brantingin, Sven Hedinin, Olof Palmen ja Johan Tobias Sergelin haudat.
Veistokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Karl Staaffin patsas, joka nykyisin on Regeringsgatanin ja Birger Jarlsgatanin välisen puiston korkeimmalla kohdalla, mutta sijaitsi aikaisemmin Sveavägeniltä lähteneen pienen puistokäytävän päässä. Se siirrettiin, kun Tukholman metro rakennettiin.
Metroasemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olof Palme murhattiin 28. helmikuuta 1986 Sveavägenin ja Tunnelgatanin risteyksessä. Nykyisin paikalla on muistolaatta. Sveavägenin länsipuolella oleva osa Tunnelgatania sai myöhemmin uuden nimen Olof Palmes gata.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ragnar Josephson: ”Sveavägens förhistoria”, 1928 års förslag till generalplan för Stockholms tätare bebyggda delar, s. 109. Albert Lilienberg, 1929.
- ↑ Gösta Selling: Esplanadsystemet och Albert Lindhagen: stadsplanering i Stockholm åren 1857–1887. Tukholma: Stadsarkivet, 1970.
- ↑ Anders Gullberg: City : drömmen om ett nytt hjärta : moderniseringen av det centrala Stockholm 1951–1979. Stockholmia, 2001. ISBN 91-7031-078-5.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sveavägen Wikimedia Commonsissa
