Susan Ryan
| Susan Ryan | |
|---|---|
 |
|
| Australian opetusministeri | |
|
1984–1987
|
|
| Australian opetus- ja nuorisoministeri | |
|
1983–1984
|
|
| Kansanedustaja | |
|
Australian senaatissa 1975–1988
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. lokakuuta 1942 Sydney, Australia |
| Kuollut | 27. syyskuuta 2020 (77 vuotta) Sydney, Australia |
Susan Maree Ryan (10. lokakuuta 1942 Sydney, Australia – 27. syyskuuta 2020 Sydney, Australia) oli australialainen työväenpuolueen poliitikko, joka toimi vuosina 1983–1987 Australian opetusministerinä sekä vuodet 1983–1988 pääministerin naisten asioiden avustajana. Hän onnistui muun muassa tuomaan lain, joka kielsi sukupuolisyrjinnän työelämässä.
Nuoruus ja perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Susan Ryan syntyi Sydneyssä vuonna 1942, ja opiskeli Sydneyn yliopistossa kasvatustiedettä.[1] Siellä hän tapasi tulevan YK-diplomaatin ja Tasmanian kuvernöörin Richard Butlerin. Ryan ja Butler olivat kumpikin 20-vuotiaita, kun he menivät naimisiin. Ryan oli hieman aiemmin suorittanut alemman korkeakoulututkinnon.[2]
Ryan ja Butler saivat kaksi lasta, joista toinen syntyi Wienissä, missä Butler oli ensimmäisellä diplomaattisella ulkomaan komennuksellaan. Canberrassa Ryan jatkoi englannin kirjallisuuden maisteriopintojansa. Hän ei ehtinyt opiskella kuin vuoden, kun hän muutti vastantahtoisesti New Yorkiin Butlerin saatua tehtävän YK:sta.[2] Ryan palasi vuonna 1971 lastensa kanssa Canberraan.[1] Ryan oli ollut vain alle vuoden New Yorkissa. Hän ei kertonut julkisuudessa yksityiskohtia erosta, mutta hän kertoi elämäkerrassaan luottamuksen menneen.[2] He erosivat virallisesti vuonna 1972.[3]
Senaattoriksi ja ministeriksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryan liittyi Australian työväenpuolueeseen ja suoritti maisterintutkionsa loppuun Australian kansallisessa yliopistossa. Hän oli liittynyt työväenpuolueeseen, koska arvosti sen johtohahmoa Gough Whitlamia.[2]
Ryan ei ole vielä vuoden 1974 vaaleissa päässyt työväenpuolueen ehdokkaaksi Australian edustajainhuoneen vaaleihin, mutta seuraavana vuonna hänestä tuli senaattoriehdokas.[2] Hänet valittiin senaattiin, ja hänen vaalimottonsa oli ”Naisen paikka on senaatissa”.[3] Ryan oli toinen Australian pääkaupunkiterritorion ensimmäisistä senaattoreista, sillä territoriolle oli hiemna aiemmin luvattu ensimmäistä kertaa kaksi paikkoja senaattiin.[4]
Oppositiojohtaja Bill Hayden teki vuoden 1977 vaalien jälkeen Ryanista niin sanotun etupenkkiläisen, jonka vastuulla oli viestintä, taiteet, media ja naisasiat. Ryan liittyi Haydenin johtamaan työväenpuolueen keskustavasemmistolaiseen ryhmittymään, joka vei puoluetta progressiivisempaan suuntaan ja keskittyi työpaikkoihin ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. Työväenpuolue nousi uuden politiikan ansiosta vuonna 1983 vaalivoittoon, ja pääministeriksi valittiin puolueen uusi johtaja Bob Hawke.[1]
Hawke valitsi vuonna 1983 Ryanin hallituksensa opetus- ja nuorisoministeriksi. Hänen tehtävänään oli myös avustaa pääministeriä naisten asemaan liittyvissä kysymyksissä. Ryan alkoi vain kolme kuukautta valintansa jälkeen edistää sukupuolisyrjinnän kieltävää lakia, joka perustui pitkälti hänen vuonna 1981 yksityisedustajana esittelemään lakiehdotukseen.[1] Uusi lakiehdotus herätti myös voimakasta vastustusta, ja siitä käytiin senaatin siihen astisen historian pisin keskustelu.[2] Laki hyväksyttiin, ja se kielsi sukupuoleen, siviilisäätyyn ja raskauteen liittyvän syrjinnän.[5]
Opetusministerinä Ryan ei onnistunut ajamissaan asioissa, ja varsinkin hänen pyrkimyksensä muuttaa julkisten ja yksityisten koulujen rahoitusta aiheutti valtavaa kuohuntaa. Melbournessa järjestetyssä julkisessa tapaamisessa monet vanhemmat buuasivat Ryanille, eikä riidat miellyttänyt konsensukseen pyrkivää pääministeriä. Ryan taisteli myös ilmaisen korkeakoulutuksen puolesta, mitä hän piti Whitlamin hallituksen suurimpana saavutuksena. Korkeakoulutus säilyi ilmaisena, mutta ei kuitenkaan kovin kauaa.[2]
Ryan menetti vuoden 1987 vaalien jälkeen paikkansa hallituksen keskiöstä, ja Hawke teki hänestä erityisministerin, jolla ei kuitenkaan ollut omaa ministeriötä. Ryan oli apeana muutoksesta, mutta toisaalta hän ei ollut tilanteesta yllättynyt.[2] Hän jätti senaatin joulukuussa ja ryhtyi Penguin Australian kustannustoimittajaksi.[3]
Poliittisen uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ryan jatkoi ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä myös parlamenttiuransa jälkeen.[3] Hän toimi vuodet 2000–2003 Australian Republican Movementin varapuheenjohtajana ja vuosina 2000–2007 Australian eläkerahastojen instituutin johtajana. Lisäksi Ryan oli vuosina 1998–2001 Uuden Etelä-Walesin yliopiston prokansleri.[5]
Ryan palasi julkiseen virhaan vuonna 2011, kun hänet valittiin ensimmäiseksi ikäsyrjinnän komissaariksi. Hän sai kolme vuotta myöhemmin tehtäväkseen myös vammaisten syrjinnän komissaarin tehtävät.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Wallace, Chris: Vale Susan Ryan, pioneer Labor feminist who showed big, difficult policy changes can, and should, be made The Conversation. 27.9.2020. The Conversation Trust (UK) Limited. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Woolford, Don: Hawke government feminist dies The Canberra Times. 27.9.2020. Australian Community Media. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Henriques-Gomes, Luke: Susan Ryan, pioneering Labor senator and campaigner on discrimination, dies aged 77 The Guardian. 27.9.2020. Guardian News & Media Limited. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ Henriques-Gomes, Luke: Susan Ryan, former minister, age discrimination commissioner, dies aged 77 ABC News. 27.9.2020. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c Visentin, Lisa: Trailblazing former minister Susan Ryan dies, aged 77 The Sydney Morning Herald. 27.9.2020. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
