Suntio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suntio, sakristaani, espanjalaisen kirjan kuvitusta, julk. 1851

Suntio on ammattinimike henkilölle, joka huolehtii kirkkorakennuksesta ja muista seurakunnan tiloista.

Suntion työhön kuuluvat myös kirkollisten toimitusten valmistelut ja joissakin tapauksissa toimistotyöt. Suntioita on yleensä yksi, mutta suuremmissa seurakunnissa useampia. Työtä tehdään yleensä seurakunnan tilaisuuksien mukaan, joten työ painottuu viikonloppuihin ja iltoihin.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa suntiot työllistyvät seurakuntiin ja hautausmaille erilaisilla työnimikkeillä: suntio, seurakuntamestari, vahtimestari, hautausmaan työntekijä, talonmies-vahtimestari, vahtimestari-siivooja ja erityisammattimies. Työnimikkeiden kirjo kertoo työtehtävien monipuolisuudesta ja vaihtelevuudesta alueittain ja seurakunnittain. Yleensä suntio vastaa myös kirkonkellojen soitosta, kirkon valaistuksesta ja äänentoistojärjestelmästä sekä kerää kolehdin tai johtaa kolehdin keruuta. Joissakin seurakunnissa suntion työtehtävät rajoittuvat vain jumalanpalveluksiin ja kirkollisiin toimituksiin. Tällöin siivoojan, haudankaivajan, hautausmaanhoitajan ja vahtimestarin tehtäviä hoitaa oma työntekijänsä tai ne on yhdistetty erilliselle seurakuntamestarille. Työ edellyttää oma-aloitteisuutta ja järjestelmällisyyttä, vastuuntuntoa ja palvelualttiutta.

Vaikka työ on yleensä näkymätöntä, on suntion tehtävillä suora vaikutus seurakunnan tilaisuuksiin ja toimintaan. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten aikana hän hoitaa tehtäviään usein sakariastosta (esim. valaistus ja äänentoisto). Kirkollisten toimitusten vietossa hän ohjailee osallistujia omille paikolleen ja esimerkiksi hautausjumalanpalveluksessa ohjaa arkun kantajia.[1]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisemmin suntion ammattitutkinto oli humanistisen ja kasvatusalan ammattitutkinto. Ammattitutkinto antoi jatko-opintokelpoisuuden vastaavan alan ammattikorkeakouluopintoihin. Suntion ammattitutkintoja järjestävät kristilliset opistot ympäri Suomen, kuten Helsingin kristillinen opisto eli Laajasalon opisto, Raudaskylän Kristillinen Opisto Ylivieskassa, Seurakuntaopisto Järvenpäässä, Jyväskylän kristillinen opisto ja Turun kristillinen opisto. Alueellisia kursseja järjestettiin myös seurakunnissa.

Nykyisin suntion ammattitutkintoa ei enää ole vaan sen on korvannut seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinto,[2] joka on edelliseen verrattuna laajempi kokonaisuus. Seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinto antaa valmiudet toimia myös hautaustoimiston palveluksessa. Suntioksi pystyy opiskelemaan myös monimuoto-opetuksena ja oppisopimuksella. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Antti Heinola, toim.: Suntion käsikirja, s. 97–106. Kirjapaja, 2001. ISBN 951-625-776-3.
  2. Opetushallitus: Seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinnon perusteet eperusteet.opintopolku.fi. 01.08.2018. Opetushallitus. Viitattu 24.8.2021.
  3. ePerusteet: Tutkinnon perusteet. Seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinnon 01.08.2018. 01.08.2018. Opetushallitus. Viitattu 24.08.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]