Suhteellinen etu (sodankäynti)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Suhteellinen etu on keskeinen sodankäynnin ja yleensä vastustajan (kilpailijan) sisältävän systeemin käsite. Suhteellinen etu luo ylivoimaa ja mahdollistaa siis voittamisen.
Suhteellinen etu tarkoittaa, että on parempi suhteessa vastustajaan (kilpailijaan) jollakin toiminnan osa-alueella. Absoluuttinen suorituskyky (esimerkiksi km/h) ei ole vastustajan kanssa toimittaessa oleellinen, vaan suorityskykyjen ero (oma(km/h) - (vastustaja(km/h)).
Suhteellinen etu tarkoittaa käytännössä sitä, että sodassa ei ole tarpeen olla täydellinen, vain riittävästi parempi kuin vastustaja. Sotia voitetaan siksi, että niitä käydään todellista vastustajaa vastaan, ei täydellisyyttä vastaan.
Tämä hämärtyy helposti, jos seuraa omien asevoimien toimintaa sisältäpäin, jolloin näkee vain virheet ja vielä uskoo median esittämiin muiden maiden asevoimien propagandaohjelmiin.
Suhteellisella edulla on keskeinen merkitys myös muun muassa yritystoiminnassa ja joukkueurheilussa, itse asiassa kaikkialla missä on vastustaja. Oleellista ei siis ole, olemmeko hyviä vai huonoja, vaan kuinka paljon parempia tai huonompia olemme kuin vastustaja (kilpailija).
Suhteellisessa edussa vaikuttaa ensin periaatteessa kolme osa-aluetta omalla ja vastustajan puolella:
- kyky toimia paremmin jollakin alueella (toiminta, T)
- kyky hyökätä paremmin vastustajan em. osa-aluetta vastaan (vastatoiminta VT)ja
- kyky puolustaa em. osa-aluetta vastustajan hyökkäykseltä (vasta-vastatoiminta, VVT = V2T).
Toiminta on moninainen systeemi, jossa tekemisen ja siis esimerkiksi sodankäynnin osalta voidaan nähdä yhdeksän osakokonaisuutta. Vastaavasti hyökkäyksessä toimitaan em. osakokonaisuuksia vastaan ja puolustuksessa niitä suojataan vastustaja hyökkäyksiltä.
Käytännössä puolustus ei ole "viimeinen sana", vaan puolustustakin vastaan voidaan hyökätä, eli syntyy vasta-vasta-vastatoiminta, V3T. Vastatoimintamahdollisuudet jatkuvat siis periaatteessa loputtomiin ja se kenellä on viimeisin toimiva vastatoimi, on taistelun alkaessa tehokkaampi, voitollisempi, pystyy yllättämään.
Molempien puolien em. kolmen osa-alueen vertailun kautta syntyy lopullinen suhteellinen etu. Suhteellista etua saadaan vastustajan lisäksi ympäristön kautta, siis pystymällä toimimaan ympäristössä paremmin kuin vastustaja. Ympäristöllä perinteisesti ymmärretään taistelumaastoa, säätä, vuorokaudenaikaa, vuodenaikaa jne. Se sisältää myös sähkömagneettisen spektrin, kolmannet osapuolet ja esimerkiksi kansainvälisen median.
Sovellutus suhteellisesta edusta on esimerkiksi sellainen, että kylmän sodan aikana venäläisten kannalta lännen tietokonetekniikalla ja elektroniikalla ei ollut sinänsä kummempaa merkitystä, jos heillä on niitä vastaan tehokas hyökkäysmenetelmä (EMP, HPM, virus, ohjelmistosodankäynti).
Talvisodan rajakylien polttaminen on toinen esimerkki suhteellisen edun hyödyntämisestä. Polttamalla pitkän itärajan harvat kylät ja erilliset tilat, venäläiset pakotettiin jäämään ulos pakkaseen, koska heillä ei ollut merkittävästi talvimajoittumisvälineitä, telttoja ja kaminoita. Teltat ja kaminat olivat keskeinen osa suomalaisten ylivoimaa, suhteellista etua, Laatokan pohjoispuolisissa taisteluissa talvisodassa. Samalla tavalla vaikuttivat sukset ja ahkio. Suomalaiset ymmärsivät siis suhteellisen edun ja osasivat sitä vielä voimistaa.
Tai Irak 2003 - 2005: Jos amerikkalaiset ovat ylivoimaisia aavikolla ja asevoimien välisessä tavanomaisessa taistelussa, tulee irakilaisten välttää taistelua aavikolla ja asevoimien tavanomaisena taisteluna. Ymmärtämällä suhteellista etu suhteellisesti paremmin, heikkokin voi voittaa vahvan.
Suhteellista etua voi saada sodankäynnissä monin eri tavoin. Katso esimerkiksi sodankäynnin ulottuvuudet.