Steve Cropper

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Cropper vuonna 1990.

Stephen Lee ”Steve” Cropper, tunnettu myös nimellä Steve ”The Colonel” Cropper (s. 21. lokakuuta 1941 Willow Springs), on yhdysvaltalainen soul-kitaristi, lauluntekijä ja äänitetuottaja. Hän on soittanut muun muassa yhtyeissä Booker T. & the M.G.’s ja The Blues Brothers sekä nauhoittanut omalla nimellään. Hänet on valittu Songwriters Hall of Fameen ja, Booker T. & the M.G.’sin jäsenenä, Rock and Roll Hall of Fameen.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cropper syntyi vuonna 1941 Missourin Willow Springissä.[1] Hän esiintyi ensimmäisen kerran muusikkona vuonna 1961 American Bandstand -televisio-ohjelmassa.[2] Hän soitti aluksi Mar-Keys-yhtyeessä ja levytti näiden kanssa instrumentaalin ”Last Night” vuonna 1961.[1] Kun Booker T. Jones perusti Booker T. & the M.G.’sin vuonna 1962, Cropper tuli yhtyeeseen kitaristiksi ja laulunkirjoittajaksi.[1] Samana vuonna hän kirjoitti yhtyeen hittikappaleen ”Green Onions”, joka nousi listaykköseksi.[2] The M.G’s toimi 1960-luvulla Stax Recordsin sessioyhtyeenä ja soitti muun muassa Otis Reddingin, Eddie Floydin, Wilson Pickettin ja Albert Kingin taustalla. He myös nauhoittivat kymmenen albumia omalla nimellään. Yhtye hajosi vuonna 1968.[3]

Cropper on myös säveltänyt (usein toisten musiikintekijöiden kanssa) muun muassa kappaleet ”In the Midnight Hour” (Wilson Pickett, 1965), ”Knock on Wood” (Eddie Floyd, 1966) ja ”(Sittin’ On) The Dock of the Bay” (Otis Redding, 1967). Hän on myös tuottanut Pickettin, Reddingin, Tower of Powerin, Joe Felicianon, Jeff Beckin, Mitch Ryderin ja useiden muiden artistien musiikkia.[2][1] Hänen ensimmäinen sooloalbuminsa With a Little Help from My Friends julkaistiin vuonna 1969.[4]

Vuonna 1978 Cropper liittyi The M.G.’sin basisti Donald ”Duck” Dunnin kanssa The Blues Brothers -yhtyeeseen.[4] Cropper on esiintynyt kokoonpanon riveissä televisiossa ja elokuvissa The Blues Brothers ja Blues Brothers 2000.[2] Hän soitti pitkään sessiomuusikkona ja työskenteli levytuottajana.[1]

Vuonna 2008 Cropper nauhoitti Felix Cavalieren kanssa albumin Nudge It Up a Notch. Cropperin ja Cavalieren toinen yhteistyöalbumi Midnight Flyer ilmestyi vuonna 2010. Vuonna 2011 Cropper nauhoitti albumin Dedicated, jolla esiintyi nimekkäitä vierailijoita kuten B. B. King, Brian May, Lucinda Williams ja Steve Winwood.[1] Albumi on kunnianosoitus The 5 Royales -yhtyeelle, jota Cropper pitää varhaisen uransa tärkeimpänä innoittajana.[5]

Tuottajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cropper on valittu Songwriters Hall of Fameen (2005), Rock and Roll Hall of Fameen (1992) ja Rhythm and Blues Hall of Fameen.[2][3] Tennesseen osavaltio on palkinnut hänet ja The M.G.’s osavaltion kulttuurielämän hyväksi tehdystä elämäntyöstä.[2]

Cropper sijoittui brittiläisen musiikkilehti Mojo Magazinen julkaisemassa sadan kaikkien aikojen parhaan kitaristin listassa toiseksi heti Jimi Hendrixin jälkeen.[2]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • With a Little Help from My Friends (1971)
  • Playin’ My Thang (1980)
  • Night after Night (1982)
  • Jammed Together (1988)
  • Nudge It Up a Notch (2008)
  • Midnight Flyer (2010)
  • Dedicated: A Salute to the 5 Royales (2011)[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Steve Cropper.
  1. a b c d e f g Koda, Cub: Steve Cropper Allmusic. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e f g Steve Cropper Songwriters Hall of Fame. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  3. a b Booker T. and the M.G.’s Biography Rock and Roll Hall of Fame. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)
  4. a b Hardy, Phil: ”Booker T. And The Mgs”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X. (englanniksi)
  5. Steve Cropper: An Old Pro Honors His Unsung Idols NPR Music. Viitattu 10.5.2012. (englanniksi)