Soest (Saksa)
| Soest | |
|---|---|
 Soest. Kirkontornit vasemmalta: St. Petri, St. Pauli, St. Patrokli ja Wiesenkirche. |
|
 vaakuna |
|
  Soest |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Nordrhein-Westfalen |
| Piirikunta | Soest |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 85,8 km² |
| Korkeus | 90 m |
| Väkiluku (2019) | 47 453[1] |
| – Väestötiheys | 553 as./km² |
| Postinumero | 59494 |
| Suuntanumero(t) | 02921, 02927, 02928 |
Soest [zoːst] on kaupunki Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa läntisessä Saksassa. Se on saman nimisen piirikunnan hallintokeskus. Soest oli keskiaikana yksi merkittävimmistä Hansakaupungeista, ja sen kaupunkioikeus - Soester Stadtrecht - oli esikuvana monelle Pohjois-Saksan paikkakunnalle. Soestin siluettia hallitsevat keskiaikaiset kirkontornit ja varsin hyvin säilynyt kaupunginmuuri.[2]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soest sijaitsee aivan Ruhrin alueen itäpuolella noin 45 kilometriä Dortmundista itään.[3] Kaupungin korkein kohta on 219 metriä mpy ja matalin 73 metriä mpy.
Soest kuuluu Arnsbergin hallintopiiriin, joka kattaa Nordrhein-Westfalenin keski- ja kaakkoisosat. Piirikunta puolestaan kattaa hallintopiirin koillisosan. Soestiin liitettiin 1969 peräti kahdeksantoista maalaiskuntaa, jotka kolminkertaistivat kaupungin pinta-alan, mutta lisäsivät väkilukua vain noin seitsemäsosan. Vuonna 2015 Soestin pinta-alasta oli maatalouskäytössä noin kaksi kolmasosaa. Asutuksen, viheralueiden, urheilukenttien, teollisuuden ja liikenteen käytössä oli noin neljäsosa.[4]
Kanta-Soest käsittää Soestin hallinnollisen alueen itä- ja keskiosan, liitosalueet sijaitsevat sen etelä-, länsi- ja pohjoispuolella. Kanta-Soestissa asui vuonna 2008 noin 85 % väestöstä. Liitosalueista suurimpia ovat Ampen, Deiringsen ja Ostönnen.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soestin alueen hedelmällinen maaperä, suotuisa ilmasto ja makean veden helppo saatavuus ovat houkutelleet väkeä kautta vuosituhansien. Nykyiseltä kaupunkialueelta on löydetty asutuskerrostumia, joista vanhimmat ovat kivikaudelta. Keskustasta löydettiin 1990-luvulla jäänteitä Michelsbergin kulttuurista. Ensimmäinen kirjallinen maininta Soestista on vuodelta 836 muodossa villa Sosat.
Kuningas Wilhelm von Holland antoi Soestille huomattavia kaupankäyntiin liittyviä etuoikeuksia vuonna 1252, ja Soestista kehittyi keskiajan kuluessa yksi merkittävimmistä Hansakaupungeista ja se oli kukoistuskaudellaan Westfalenin suurimpia kaupunkeja. Myöhäiskeskiaikana Soest onnistui irtautumaan Kölnin piispan valtapiiristä, mikä osoittautui Pyrrhoksen voitoksi, sillä kaupunki alkoi menettää taloudellista merkitystään ja taantui talonpoikaiskaupungiksi, josta varakkaat kauppiaat kaikkosivat. Uuden ajan taitteessa 1531 kaupungissa suoritettiin uskonpuhdistus Philipp Melanchthonin välityksellä.
Kolmikymmenvuotinen sota oli Soestille tuhoisa, kuten monelle muullekin kaupungille. 1750-luvulla väkiluku oli vain noin 3 600. Preussin alaisuudessa Soest menetti 1700-luvun kuluessa kaupunkioikeuksiaan yksi kerrallaan. 1800-luvun alkupuolella Soest oli edelleen yksi Westfalenin suurimmista kaupungeista; vuonna 1843 sen väkiluku oli 8 750, eli enemmän kuin Dortmundin. Soest sai rautatieyhteyden 1849, ja vuosisadan jälkipuoliskolla kaupungin talous koheni teollistumisen myötä. Se pysyi kuitenkin uneliaana provinssikaupunkina samaan aikaan kun voimallisempi teollistuminen paisutti Ruhrin alueen kaupunkeja. Toisen maailmansodan aikana Soest oli toistuvien pommitusten kohteena, sillä siellä sijaitsi yksi valtakunnan suurimmista rahtijunien asemapihoista. Sodan jälkeen asemapiha jälleenrakennettiin ja modernisoitiin, mutta se on sittemmin poistettu käytöstä. Soestiin muutti pakolaisia Sleesiasta, joten sen väkiluku kasvoi lyhyessä ajassa nopeasti. Soestista tehtiin myös varuskuntakaupunki länsiliittoutuneiden joukoille.
Soestin kaupunginmuuri rakennettiin 1100-luvun jälkipuoliskolla, ja 700 vuotta myöhemmin osia siitä purettiin rautatien takia. Noin kolme neljäsosaa sisemmästä muurista jäi jäljelle, ulompi muuri oli purettu jo 1580-luvulla. Kymmenestä kaupunginportista on ehjänä säilynyt vain Osthofentor. Soestin vanhakaupunki kapeine kujineen ja ristikkotaloineen on suurelta osin suojeltu. Leimaa-antavia vanhallekaupungille ovat lukuisat puutarhat. Soestin vanhin kirkko, Alde Kerke, on St. Petri, jonka historia alkaa 700-luvun lopulta. Arkkitehtonisesti merkittävä on romaaninen St. Patrokli-Dom, jonka historia ulottuu niin ikään ensimmäiselle vuosituhannelle.
Erikoisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soestin erikoisuuksia on muun muassa Soester Pumpernickel, eli rouheinen ruisleipä. Kaupungissa on yksi vanhimmista pumpernikkelileipomoista. Soestissa valmistetaan Bullenauge-nimistä mokkalikööriä. Kaupungin olutpanimo on Brauhaus Zwiebel.
Talous ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soestissa on muun muassa Alcoan, Hasbron ja Honselin toimipaikkoja. Suuriin työllistäjiin kuuluu myös IT-alan tukku ALSO Deutschland. Kaupungin perinteisiä yrityksiä on elintarvikealan Kuchenmeister, joka on perustettu 1884.
Soestin rautatieasema sijaitsee rataosuuksilla Hamm–Warburg ja Dortmund–Soest. Etäisyys Dortmundin päärautatieasemalta on 50,0 kilometriä. Soestin keskustan eteläpuolitse kulkee moottoritie BAB 44, joka risteää kaupungin alueella Bundesstraße 475:n ja 229:n kanssa. Alankomaiden rajalta Aachenista Puolan rajalle Küstriner Vorlandiin vievä Bundesstraße 1 kulkee Soestin kautta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Bevölkerungsstand nach Geschlecht - Gemeinden - Monat (ab 2000) Landesdatenbank.nrw.de. Information und Technik Nordrhein-Westfalen Statistisches Landesamt. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Hansestadt Soest Stadtfuehrung-soest.de. Werner Tigges - stadtfuehrung-soest.de. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Entfernung von Soest nach_ Luftlinie.org. Viitattu 9.6.2020.
- ↑ Kommunalprofil Soest, Stadt Soest.de. Information und Technik Nordrhein-Westfalen. Arkistoitu 23.2.2020. Viitattu 10.6.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
