Sisältövaroitus
Sisältövaroitus (lyh. SV, engl. trigger warning, lyh. TW[1]) on etukäteen annettu ilmoitus sisällöstä, joka voi aiheuttaa joillekin vastaanottajille epämiellyttäviä tuntemuksia tai ahdistusta. Sisältövaroituksen tarkoituksena on vähentää kokemuksen aiheuttamaa ahdistusta tai antaa mahdollisuus välttää ahdistava tilanne kokonaan. Ikärajoituksista poiketen sisältövaroitukset on yleensä suunnattu psyykkisen trauman kokeneille henkilöille.[2][3] Sisältövaroituksia on alettu käyttää sosiaalisessa mediassa.lähde? Yhdysvalloissa niitä käytetään myös yliopistoissa.[3] Britanniassa Lontoon Globe-teatteri lisäsi sisältövaroituksen Shakespearen Romeo ja Julia -näytelmän esityksiin.[4] Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat ovat alkaneet käyttää töissään sisältövaroituksia.[5]
Sisältövaroitusten historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisältövaroitukset ovat woke-kulttuuriin kuuluva ilmiö.[1] Yhdysvalloissa henkilön sanotaan olevan woke, jos hän on ’hereillä’ eli tiedostaa alistamisen ja muut yhteiskunnalliset epäkohdat. Konservatiivit pitävät woke-ihmisiä turhasta valittajina ja mitättömistä asioista loukkaantujina.[1] Sisältövaroitukset keksittiin terapeutti Claire Jonesin mukaan feministien blogeissa, joilla keskusteltiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta.[6] Sisältövaroitus perustuu käsitykseen, että tietyt sanat voivat laukaista PTSD-oireita (trauma trigger) esimerkiksi raiskauksen tai muuta väkivaltaa kärsineille.
Vaikka suomeksi käytetään samaa käsitettä, feminismissä sisältövaroitukset käsitetään eri asiaksi kuin äänilevyissä, peleissä ynnä muissa sellaisissa käytetyt sisältövaroitukset (engl. content warning, lyh. CV). Esimerkiksi RIAA:n Parental Advisory -merkinnät, joilla varoitetaan sanoitusten lapsille mahdollisesti sopimattomasta sisällöstä, kuten kiroilusta tai seksuaalisista viittauksista, ovat feministisestä näkökulmasta katsoen eri asia.lähde?
Sisältövaroitusten vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2019 julkaistussa meta-analyysissä sisältövaroituksilla ei havaittu tilastollisesti merkitsevää hyötyä: ne eivät vähennä eivätkä lisää kokemuksen ahdistavuutta. Tämä päti sekä niihin koehenkilöihin, joilla oli traumaattinen menneisyys, että niihin, joilla ei ollut traumaattisia kokemuksia.[7] Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa päädyttiin samaan lopputulokseen.[2] Kaikki empiiriset tutkimukset kattavan meta-analyysin mukaan sisältövaroitukset ovat hyödyttömiä. Ne ovat haitallisia siinä, että ne tuottavat epämiellyttävää stressiä jo etukäteen. Sisältövaroitukset eivät vaikuta tunnereaktioihin eivätkä ymmärtämiseen tai muihin koulutuksellisiin tuloksiin. Sisältövaroitukset eivät auta välttämään ahdistavaksi miellettyä aineistoa, vaan ne ehkä jopa lisäävät varoitetun aineiston kuluttamista. Siksi sisältövaroituksia ei pitäisi käyttää.[8][9]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 2024 Helsingin Sanomat uutisoi, että Kallion ilmaisutaidon lukiossa opettajat ovat uuden ja hämmentävän tilanteen edessä, sillä kaikki opiskelijat eivät halua kohdata opetuksessa eteen tulevia vaikeita asioita tai keskustella niistä. Esimerkiksi äidinkielen tunnilla opetusmateriaalina olevasta Robinson Crusoe -kirjasta on syntynyt vaikeita tilanteita. Omissa töissään opiskelijat taas pyrkivät usein helpottamaan vaikeiden tunteiden ja ajatusten kohtaamista liittämällä niihin sisältövaroituksia, jotka koskevat esimerkiksi verta tai homofobiaa. Kallion lukio on saanut opetushallitukselta rahaa keskusteluilmapiirin parantamiseen. Operaation nimi on Relaa ja sen avulla on tarkoitus kehittää opiskelijoiden ja myös opettajien resilienssiä. Apulaisrehtori Ari-Pekka Niemi totesi, että ilmiöstä olisi hyvä käydä myös kriittistä keskustelua.[5]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Williams, Joanna: How Woke Won. The Elitist Movement that Threatens Democracy, Tolerance and Reason. Spiked, 2022. ISBN 978-1-739841324.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Tiedätkö mitä on cancelointi, intersektionaalisuus ja tonepolicing? Tässä woke-suomi-woke-sanakirja Iltalehti. 28.11.2021. Viitattu 13.12.2021.
- ↑ a b Jones, Payton J.; Bellet, Benjamin W. & McNally, Richard J.: Helping or Harming? The Effect of Trigger Warnings on Individuals With Trauma Histories. Clinical Psychological Science, 1.6.2020, 8. vsk, nro 5, s. 905–917. Sage journals. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Williams 2022, s. 96
- ↑ Lippu, Anna-Maija: [https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010222518.html Teatterissa pitäisi luopua sisältövaroituksista, sanoo Ralph Fiennes Ralph Fiennesin mielestä järkytys kuuluu teatteriin.] Helsingin Sanomat. 14.2.2024. Viitattu 14.2.2024.
- ↑ a b Nuoret | Jokin muuttui, ja nyt opiskelijat viljelevät sisältövaroituksia Kallion lukiossa Helsingin Sanomat. 23.1.2024. Viitattu 3.2.2024.
- ↑ Trigger warnings: What do they do? Ouch blog. 25.2.2014. BBC. Viitattu 13.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Sanson, Mevagh; Strange, Deryn & Garry, Maryanne: Trigger Warnings Are Trivially Helpful at Reducing Negative Affect, Intrusive Thoughts, and Avoidance. Clinical Psychological Science, 4.3.2019, 7. vsk, nro 4, s. 778–793. Sage journals. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Victoria M. E. Bridgland 1, Payton J. Jones 2 ja Benjamin W. Bellet 2; 1 Flinders University, 2 Harvard University: A Meta-Analysis of the Efficacy of Trigger Warnings, Content Warnings, and Content Notes 23.8.2022. OSF.
- ↑ Mutanen, Annikka: Sisältövaroitukset eivät toimi – Tuloksena on lisää ahdistusta Helsingin Sanomat. 31.10.2023. Viitattu 4.11.2023.