Sinikka Ojanen
Seija Sinikka Ojanen (o.s. Palosara, 10. helmikuuta 1933 Kouvola – 3. tammikuuta 2024 Kouvola)[1] oli suomalainen kasvatustieteilijä. Hän oli vuodesta 1989 Joensuun yliopiston (Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen) kasvatustieteen professori. Hänen tutkimuskohteitaan olivat kasvatuspsykologia, erityispedagogiikka, opettajankoulutus ja opettajien stressi sekä työnohjaus.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinikan ja hänen puolisonsa Heikin opettajan ura alkoi Leppävirralla Soisalon saaressa, jossa oli auki väliaikaiset opettajan virat. Sinikka oli tuolloin 19-vuotias. Valmistuttuaan opettajaksi Sinikka ja Heikki siirtyivät vuonna 1957 Kouvolaan vasta valmistuneeseen Sarkolan koulun opettajiksi. Sinikan ura opettaja päättyi kuitenkin vuonna 1961, kun hänen valittiin Kouvolan kasvatusneuvolan johtajaksi. Sinikalla riitti silti intoa opiskella työn ohella, sillä hän valmistui ensin filosofian kandidaatiksi ja seuraavaksi kasvatustieteen lisensiaatiksi ja lopulta kasvatustieteen tohtoriksi vuonna 1977. Vuonna 1977 Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen nimitti Sinikan Joensuun yliopiston apulaisprofessoriksi ja vuodesta 1989 alkaen professoriksi.
Sinikka kirjoitti toista kymmentä erityisopettajien koulutukseen liittyvää kirjaa ja hän oli asiantuntijana mukana myös useissa lasten kasvatusta käsittelevissä radio-ohjelmissa. Lisäksi Sinikan osaamisalueita olivat kasvatuspsykologia, erityispedagogiikka sekä opettajien stressin helpottamiseen tähtäävän työnohjauksen kehittämisessä. Sinikka jäi eläkkeelle vuonna 1996.[3]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A. Koppinen, Sinikka Ojanen, Pelkääkö lapsesi koulua? 1980
- Opettajien työnohjaus kasvattajan tukena, 1985
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat 4.2.2024, s. B 29.
- ↑ Facta 2001, Täydennysosa 1990, WSOY 1990, s. 383
- ↑ Kuolleita Seija Sinikka Ojanen 1933–2024Kouvolan Sanomat Viitattu 24.4.2024
| ||||||||||
