Siimajalkaiset

Siimajalkaiset
"Cirripedia", Ernst Haeckelin teoksesta Kunstformen der Natur (1904). Keskellä olevaan rapuun tarttuneena parasiittinen Sacculina.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya Kunta: Eläinkunta Animalia Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda Alajakso: Äyriäiset Crustacea Luokka: Leukajalkaiset Maxillopoda Alaluokka: Thecostraca Osaluokka: Siimajalkaiset Cirripedia Burmeister, 1834
Ylälahkot ja lahkot
Acrothoracica Apygophora Pygophora Rhizocephala Akentrogonida Kentrogonida Thoracica Pedunculata (mm. hanhenkaulat) Sessilia (mm. merirokot)
Katso myös
Siimajalkaiset Wikispeciesissä   Siimajalkaiset Commonsissa

Siimajalkaiset (Cirripedia) ovat meressä eläviä äyriäisiä joista suurin osa viettää aikuiselämänsä alustaan kiinnittyneinä. Heimoja on muun muassa hanhenkaulat (Lepadidae), joilla on varsi, ja varrettomat merirokot (Balanidae). Tällä hetkellä tunnetaan noin 1 220 siimajalkaislajia. Nimi "Cirripedia" tulee latinasta ja tarkoittaa "kiharajalkaista". Useita erityisesti veneiden pohjiin kiinnittyviä siimajalkaisia kutsutaan usein merirokoiksi, vaikka ne eivät olisi merirokkojen heimoa.

Ensimmäisenä siimajalkaisia kattavasti tutki ja luokitteli Charles Darwin, joka julkaisi sarjan monografioita vuosina 1851–1854. Darwin aloitti tutkimuksensa ystävänsä Joseph Dalton Hookerin ehdotuksesta.

Elinkaari

Siimajalkaisilla on kaksi toukkavaihetta. Ensimmäinen on nauplius-vaihe, joka viettää aikansa osana eläinplanktonia, kelluen vedessä kulkien virtojen mukana, syöden ja luoden kuortansa. Tämä vaihe kestää noin kaksi viikkoa (viisi toukkavaiheen kuorenluontia), kunnes naupliustoukka muuttaa muotoaan uivaksi kypristoukaksi ja lopettaa syömisen. Toukka asettuu paikoilleen löydettyään paikan joka vaikuttaa turvalliselta ja hedelmälliseltä.

Merirokkoja Pohjanmeren rannikolta

Kun sopiva paikka löytyy, toukka liimaantuu pää edellä alustaan ja metamorfoituu aikuiseksi. Tyypillisesti se kasvattaa neljä, kuusi tai kahdeksan kovaa panssarilevyä suojaksi ympärilleen. Siimajalkainen viettää loppuelämänsä alustaansa liimaantuneena, käyttäen höyhenmäisiä siimajalkojaan planktonin pyydystämiseen. Siimajalkaisia esiintyy yleensä rannoilla alueilla, jotka paljastuvat laskuveden aikaan.

Aikuinen siimajalkainen jatkaa kasvuaan, mutta ei enää luo kuortaan. Sen sijaan se kasvattaa panssarikuortaan lisäämällä uutta ainetta kuorilevyihin.

Joillain luokan lajeilla on yllä selostetusta täysin poikkeavat elämäntavat. Esimerkiksi Sacculina-suvun eliöt ovat ravuissa asuvia loisia.

Kuten monet selkärangattomat, siimajalkaiset ovat kaksineuvoisia ja vaihtelevat koiras- ja naarasrooleja. Toisin kuin useimmat äyriäiset, jotka päästävät sukusolunsa veteen, siimajalkaiset hedelmöittävät toisiaan tai itseään peniksellä. Siimajalkaisilla on koko eläinkunnan pisin penis ruumiin kokoon suhteutettuna .

Siimajalkaiset kiinnittyvät usein ihmisten tekemiin rakenteisiin, kuten veneisiin ja laitureihin, aiheuttaen joskus vaurioita. Erityisesti laivoille siimajalkaiset ovat haitallisia, sillä pohjaan kiinnittyneinä ne kasvattavat veden vastusta ja siten polttoaineen kulutusta. Joitakin lajeja, ainakin Mitella pollicipes ja Pollicipes cornucopia käytetään ihmisruoaksi etenkin Ranskassa ja Espanjassa.

Suomen merirokko

Ainoa Suomen rannikolla elävä siimajalkainen on Itämereen 1840-luvulla tulokaslajina saapunut merirokko (Balanus improvisus). Merirokko on alun perin amerikkalainen laji, joka on laivojen rungoilla levinnyt ympäri maailmaa. Muualla se viihtyy erityisesti vähäsuolaisissa jokisuissa.

Kansanperinnettä

Valkoposkihanhien englanninkielinen nimi barnacle goose tulee vanhasta eurooppalaisesta uskomuksesta, että hanhet syntyvät hanhenkauloista (Pollicipes polymerus). Hanhien untuvikkoja ei koskaan nähty, sillä hanhet pesivät kaukana Jäämeren rannikkoseuduilla. Koska hanhenkaulat ovat mereneläviä, laskettiin myös hanhet kaloiksi, joita voitiin syödä perjantaisin, jolloin katolinen kirkko kielsi lihansyönnin.

Pollicipes cornucopia

Osittain siimajalkaisten aiheuttamaa korroosiota

Aiheesta muualla

1. Merentutkimuslaitos: Itämeri-sanakirja
2. Merirokko (en; mm. kuva)
3. Siimajalkaisten elämästä, mm. havainnollisia kuvia eri kehitysvaiheista. Marine Education Society of Australasia.
4. Barnacles in Spain Artikkeli siimajalkaisista Espanjassa, niiden keräämisestä ja käytöstä ruokana.