Sergei Voronin
Sergei Aleksejevitš Voronin (ven. Серге́й Алексе́евич Воро́нин, 13. heinäkuuta 1913 Ljubim – 20. lokakuuta 2002 Pietari[1]) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Sergei Voronin syntyi virkailijaperheeseen. Hän kävi tehdaskoulun ja työskenteli rautatietyömailla eri puolilla Neuvostoliittoa. Voronin julkaisi ensimmäisen kertomuksensa vuonna 1944 ja liittyi Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen vuonna 1947. Hän työskenteli kirjallisuuslehti Nevan päätoimittajana vuosina 1957–1964 ja kuului Venäjän SFNT:n kirjailijaliiton hallitukseen vuodesta 1965.[2]
Voronin on kirjoittanut tasoltaan vaihtelevia kertomuksia ja romaaneja. Romaani Na svojei zemle (”Omalla maalla”, 1948–1952) kertoo Karjalankannaksen asuttamisesta toisen maailmansodan jälkeen. Romaani Kaksi elämää (Dve žizni, 1962) perustuu Siperian kokemuksiin. Peipsijärven rantojen asukkaita kuvaava kokoelma Roditelski dom (”Vanhempien talo”, 1974) sai Venäjän SFNT:n valtionpalkinnon vuonna 1976.[1][2]
Suomenettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaksi elämää. Suom. Vuokko Ahveninen. Moskova–Petroskoi: Edistys, 1964.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Russkaja literatura XX veka. Prozaiki, poety, dramaturgi: biobibliografitšeski slovar, s. 428–430. Moskva: Olma-Press Invest, 2005. ISBN 5-94848-211-1. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Kasack, Wolfgang: Entsiklopeditšeski slovar russkoi literatury s 1917 goda, s. 630–631. London: Overseas Publications Interchange, 1988. ISBN 0-903868-73-3.
| ||||||||||||||
