Serafiina
| Serafiina, Serafina | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Muunnelmia | Seraphina [1] |
| Vastineita eri kielissä | – |
| Nimen alkuperä | heprean serafim ’liekehtivä’ tai saraph ’käärme’ |
Serafiina on Suomessa käytetty naisen etunimi. Sen rinnakkaismuoto on Serafina.[2]
Serafiina ja Serafina ovat pidentymiä heprealaisperäisestä nimestä Serafia. Pohjana on luultavasti sana serafim, jonka merkitys on ’liekehtivä’ tai ’tulinen’. Siitä on lähtöisin myös Vanhassa testamentissa esiintyvä taivaallisten henkiolentojen nimitys serafit. Toisaalta Serafia-nimi on yhdistetty myös sanaan ’käärme’ (saraph).[3][4]
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Suomessa on syyskuuhun 2021 mennessä tilastoitu noin 1 640 Serafiina-nimistä ja noin 1 000 Serafina-nimistä naista. Eniten Serafiinoja ja Serafinoja on syntynyt 2010-luvulla.[5]
Nimipäivä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Serafiina ja Serafina eivät nykyään ole almanakkanimiä, mutta aikaisemmin niillä on ollut kalenterissa nimipäivä 3. syyskuuta. Serafiina-nimi oli mukana Suomen almanakassa vuosina 1890–1892, 1894–1898 ja 1908–1928. Serafina-muotoa käytettiin puolestaan vuosina 1852–1853, 1855–1864, 1866–1875, 1877–1889 ja 1900–1907.[6][7]
Tunnettuja Serafinoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Serafina Wuolijoki (1851–1939), suomalainen ratsutilan emäntä; Niskavuoren Loviisan esikuva
Kuvitteellisia Serafiinoja ja Serafinoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Serafiina, sivuhenkilö näytelmässä Niskavuoren naiset
- Serafina Pekkala, noitakuningatar fantasiakirjasarjassa Universumien tomu
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 196. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
- ↑ Kiviniemi, Eero: Iita Linta Maria. Etunimiopas vuosituhannen vaihteeseen, s. 154. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1993. ISBN 951-717-757-7.
- ↑ Lempiäinen 2004, s. 195–196.
- ↑ Uusi sivistyssanakirja, s. 557. 8. painos. Toimittanut Annukka Aikio; uusinut Rauni Vornanen. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11365-8.
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusanat ”Serafiina” ja ”Serafina”) 20.9.2021. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 20.9.2021.
- ↑ Nimipäivähaku (hakusanat ”Serafiina” ja ”Serafina”) Yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 20.9.2021.
- ↑ Nivanka, Eino: Suomalaisen almanakan nimipäivät ja kiinteät juhlapäivät vuosina 1705–1955 – Kustaa Vilkuna, Eino Kaskimies, Gösta Hedström & Eino Nivanka (toim.) Suomen almanakan juhlakirja, s. 257. Helsinki: Helsingin yliopisto & Weilin+Göös, 1957.