Seppo Saario

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Seppo Saario (s. 10. toukokuuta 1938 Helsinki) on suomalainen ammattisijoittaja, kirjailija ja entinen yritysjohtaja. Hän valmistui ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta vuonna 1961 ja suoritti MBA-tutkinnon Columbian yliopistossa vuonna 1966.[1]

Saario on saavuttanut Suomessa pörssigurun maineen muun muassa suosittujen sijoittamiskirjojen ja Pörssisäätiön verkkosivuilla pitämänsä Saarion pörssiliigan kautta.[1]

Suomen Ekonomiliitto SEFE on palkinnut vuodesta 2006 lähtien Seppo Saario –kilpailussa erityisen ansiokkaan Suomessa kolmen edellisen vuoden aikana julkaistun rahoitusmarkkinoita käsittelevän väitöskirjan tekijän 20 000 euron palkinnolla.[2]

Yritysjohtajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saario, Seppo: Saarion sijoituskirja - Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 2012. ISBN 978-951-0-38849-5.
  • Saario, Seppo: Saarion sijoituskirja - Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-33856-8.
  • Miten sijoitan pörssiosakkeisiin II. Helsinki: WSOY, 2005. ISBN 951-0-29884-0.
  • Saario, Seppo: 100 ikivihreää pörssivihjettä. Helsinki: Varesvuo Partners, 1994. ISBN 952-90-5788-1.
  • Saario, Seppo: Trendi : yli 70 kuvaa ja taulukkoa pörssikurssien ja niihin vaikuttavien tekijöiden kehityksestä pitkällä aikavälillä. Espoo: Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-5245-4.
  • Saario, Seppo: Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Helsinki: WSOY, 1984. ISBN 9789510242469.
  • Saario, Seppo: Pörssiosakkeet sijoituskohteena. Helsinki: Weilin+Göös, 1973. ISBN 951-35-0886-2.
  • Saario, Seppo: Arvopaperisäästäminen : JC-käsikirja. Helsinki: Nuorkauppakamareiden keskusliitto, 1972. ISBN 952-90-5788-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Kirjailijat: Seppo Saario WSOY. Viitattu 26.12.2008.
  2. Rahoitusalan tutkimus hyödyttää elinkeinoelämää ja sijoittajia 7.4.2006. Suomen Ekonomiliitto SEFE. Viitattu 27.12.2008.
  3. Yrjölä, Elina: Osake-Seppo povaa lievää nousua Talouselämä. 2.4.2004. Viitattu 26.12.2008.