Sepelpöllönen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sepelpöllönen
Otus bakkamoena.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Pöllölinnut Strigiformes
Heimo: Pöllöt Strigidae
Suku: Pöllöset Otus
Laji: bakkamoena
Kaksiosainen nimi
Otus bakkamoena
Pennant, 1769[2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Sepelpöllönen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sepelpöllönen Commonsissa

Sepelpöllönen (Otus bakkamoena) on pöllöihin kuuluva lintu. Sitä tavataan hyvin laajalla alueella Etelä-Aasiassa Arabian niemimaan itäosasta alkaen Intian, sen pohjoisosia lukuun ottamatta, ja Sri Lankan kautta Indonesiaan. Lajiin kuului aiemmin nykyisin omaksi lajikseen erotettu Otus lettia. Sen lajinimi on johdettu sanasta "bakamuna", sinhalan kielellä tornipöllö (Tyto alba) ja kalahuuhkaja (Ketupa zeylonensis).[3]

Lintu on yleinen paikkalintu metsäisillä alueilla. Se pesii puunkolossa ja munii pesään 3–5 munaa.

Pöllö on pieni (23–25 cm), joskin pöllösistä suurimpia. Kuten muillakin pöllösillä, sillä on pienet korvatupsut. Sen yläosa on harmaa tai ruskea, ja siinä on heikkoa nahanruskeaa pilkutusta. Alapuoli on nahanruskea, ja siinä on ohuita tummempia juovia.

Naamakiehkura on vaalea tai nahanruskea, silmät ovat oranssit tai ruskeat. Kaulassa on nahanruskea raita. Sukupuolet ovat samanlaisia. Se lentää syvään aaltomaisesti.

Laji on yölintu. Luontaisen suojavärinsä ansiota sitä on vaikea havaita päiväsaikana, mutta usein sen paikallistaa siitä, että pikkulinnut kiusaavat sitä kun se on puunoksalla. Se syö lähinnä hyönteisiä. Ääni on vaimea yksisävelinen ("vak").

Laji muistuttaa hyvin paljon sitä suurempaa vaeltavaa pöllöä Otus lettiaa ja idänkyläpöllöstä Otus sunia. Ne erottaa äänestä ja silmienväristä.

Se painaa 126 g [4]

Sen elinpiiriä ovat subtrooppiset ja trooppiset kuivat ja kosteat alavat ja vuoristometsät, viljellyt alueet, puutarhat ja kaupunkialueet.[1]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sillä on 15 alalajia:[2]

  • Otus bakkamoena bakkamoena Pennant, 1769
  • Otus bakkamoena condorensis Kloss, 1930
  • Otus bakkamoena deserticolor Ticehurst, 1922
  • Otus bakkamoena erythrocampe (Swinhoe, 1874)
  • Otus bakkamoena gangeticus Ticehurst, 1922
  • Otus bakkamoena glabripes (Swinhoe, 1870)
  • Otus bakkamoena kangeanus Mayr, 1938
  • Otus bakkamoena lempiji (Horsfield, 1821)
  • Otus bakkamoena lettia (Hodgson, 1836)
  • Otus bakkamoena marathae Ticehurst, 1922
  • Otus bakkamoena plumipes (Hume, 1870)
  • Otus bakkamoena pryeri (Gurney, 1889)
  • Otus bakkamoena semitorques Temminck & Schlegel, 1844
  • Otus bakkamoena umbratilis (Swinhoe, 1870)
  • Otus bakkamoena ussuriensis (Buturlin, 1910)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b BirdLife International: Otus bakkamoena IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 14.10.2013. (englanniksi)
  2. a b Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Otus bakkamoena (TSN 555382) Viitattu 3.1.2012. (englanniksi)
  3. Pittie Aasheesh: A dictionary of scientific bird names originating from the Indian region Internet archiven palvelimella.
  4. Birdlife.org (englanniksi) 3.1.2012
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Indian Scops Owl