Selma Anttila
| Selma Anttila | |
|---|---|
 Selma Anttila. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Selma Maria Anttila o.s. Helander, ent. Andelin |
| Syntynyt | 16. joulukuuta 1867 Orimattila |
| Kuollut | 15. toukokuuta 1942 (74 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | ekonomi, kirjastonhoitaja, opettaja ja kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Selma Maria Anttila (o.s. Helander, ent. Andelin; 16. joulukuuta 1867 Orimattila – 15. toukokuuta 1942 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antilan vanhemmat olivat seppä Karl Henrik Helander ja Ulrika Abrahamintytär Eerola. Hänen puolisonsa vuodesta 1893 oli kustannusvirkailija ja suomentaja Werner Anttila, ent. Andelin. Anttila suoritti tyttökoulun 1886 ja jatko-opiston 1889. Hän toimi Helsingissä Kansankodin ekonomina, Sörnäisten kansankirjaston hoitajana ja kansakoulunopettajana vuoteen 1893 sekä Tampereen kansakoulun jatkokurssin johtajana 1894–1903.[2] Anttila oli yhteiskunnallisesti aktiivinen, ja hän perusti muun muassa Tampereen lastenseimen ja toimi Suomen Naisyhdistyksen sihteerinä. Lisäksi hän oli Ihmisoikeuksien liiton, Suomen Rauhanliiton sekä Tampereen Näyttämöyhdistyksen perustajajäseniä.[3]
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monet Anttilan teoksista perustuvat hänen omiin kokemuksiinsa, kuten Uhri vuodelta 1922, jonka ”uhri” oli kirjailijan oma Vienan-Karjalassa 1918 kaatunut poika Tauno Heikki Anttila (s. 1897).[4] Pyryn perhe sijoittuu puolestaan kirjailijan lapsuudenmaisemiin Orimattilan Luhtikylään.[5] Anttila sai vuonna 1923 valtion kirjallisuuspalkinnon romaanista Uhri, Bergbomin palkinto hänelle myönnettiin näytelmästä Vaihdokas.[2]
Romaaneja, tarinoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hallimajan nuoret : kuvaus nykyajalta. WSOY, 1907.
- Kaupungin lapsi. WSOY, 1909.
- Iloinen aapinen, toimittaneet Eva ja Selma Anttila. WSOY, 1911.
- Pankinjohtajan tytär : romaani Suomen suurlakon ajalta. Otava, 1914.
- Näyttelijättären tarina : romaani. G. W. Edlundin kustannusoy, 1917.
- Työn kourissa : romaani. Otava, 1919.
- Rauhaa kohti : Kaksi esitelmää. Suomen Rauhanliitto, 1922.
- Uhri: perheromaani. Otava, 1922.
- Rakkauden vuoksi ja luode. WSOY, 1923.
- Kalliotaatto : historiallinen kertomus. WSOY, 1924.
- Perintö : romaani. Otava, 1926.
- Pyryn perhe : romaani. WSOY, 1937.
- Nuoret kauppiaat : romaani. WSOY, 1938.
- Elämän kiirastulessa : romaani. WSOY, 1940.
Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuvia työväen kaupungista. WSOY, 1904.
- Ristiriitoja: novelleja. Otava, 1912.
- Hän muutti vihdoinkin vaatteet : novelleja. Karisto, 1929.
Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vaihdokas : nelinäytöksinen näytelmä. Otava, 1912. (Teuvo Puro ohjasi näytelmään perustuvan samananimisen elokuvan 1927.)
- Juhannuksena : kolminäytöksinen huvinäytelmä. Otava, 1920.
- Kahdet kasvot : kolminäytöksinen näytelmä. WSOY, 1923.
- Kaksintaistelu ateljeessa: yksinäytöksinen näytelmä. Karisto, 1935.
Näytelmää Omatunto ei ole painettu, mutta se esitettiin Kansallisteatterissa.[2]
Runokokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Valikoima esitettäviä runoja. WSOY, 1914.[2]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Holger Drachmann, Se luoti osui: novelleja Tanskan rannikoilta ja Kärntin alpeilta, suomentanut Selma Anttila. Otava, 1909.
- Aasialaisia kansantaruja. Suomeksi sovitellut Selma Anttila, kuvat piirtänyt V. Soldan-Brofeldt. WSOY, 1911.
- Sindbadin merkilliset matkat. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
- Intiaanien taru Hiawathasta. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
- Kuninkaallinen lootus ynnä muita intialaisia satuja. Suomeksi sovittanut Selma Anttila. WSOY, 1911.
- Alain-Fournier, Ihmeellinen seikkailu, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1919.
- Victor Blüthgen, Vihan vallassa, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1920.
- Fernán Caballero, Dolores parka!: andalusialainen kertomus, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1920.
- Cosmo Hamilton, New Yorkin prinsessa: seuraelämä-romaani, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1921.
- Paul Langenscheidt, Avioliiton valtiotaitoa: kirja hyvien ja pahojen päivien varalle, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1921.
- Friedrich Gerstäcker, Harhateillä, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1922.
- Cosmo Hamilton, Kun unelma kävi toteen: seuraelämä-romaani, suomentanut Selma Anttila. Karisto, 1923.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Korhonen, Juhani – Rantala, Risto (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 18. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6.
- ↑ a b c d ”Selma Anttila”, Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, s. 419–425. Porvoo: WSOY, 1954.
- ↑ Vellamon Vinkit: Selma Anttila Lahden kaupunginkirjasto. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 6.4.2007.
- ↑ Heimosoturit 1918–21 – Selma Anttilan poika SukuForum. 2009. Viitattu 22.10.2020.
- ↑ Heikkilä, E.: Selma Anttila. Orimattilan Kirja, 1948, nro 1, s. 52–60.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anttila, Sari: Kirjailija Selma Anttila: Aikakautensa sydän ja omatunto. Helsinki: Anttila, Sari, 1918. ISBN 978-952-94-1090-3.
- Koskela, Lasse: ”Anttila, Selma (1867–1942)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 340–341. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lisää luettavaa aiheesta Selma Anttila on Wikiaineistossa- Vapaasti ladattavia Selma Anttilan e-kirjoja Projekti Lönnrotissa sekä Project Gutenbergissa.
- Selma Anttila. Kirjasampo.fi.
- Selma Anttila. Aikalaiskirja 1934 s. 36
| ||||||||||||||
