Selkä-Sarvi
Selkä-Sarvi on Perämeren kansallispuistoon kuuluva saari Kemin kaupungin vesialueella Perämerellä. Saari sijaitsee lähellä Suomen ja Ruotsin valtakunnanrajaa, noin 21 kilometriä lounaaseen Kemin keskustasta. Se kuuluu Savukrunnin, Sarvenkrunnin, Pitkäleton, Linnankluvun ja Maa-Sarven sekä Ruotsin puolella sijaitsevan Sarvenkatajan muodostamaan saariryhmään.
Saari on myös pinta-alaltaan Perämeren kansallispuiston toiseksi suurin saari.[1] Se on noin 1,3 kilometrin pituinen ja leveimmillään noin 500 metrin levyinen. Sen korkein kohta kohoaa noin neljän metrin korkeuteen merenpinnan yläpuolelle. Saaren pohjoisimmassa kärjessä sijaitsee Sarven retkisatama,[2] jonne johtaa merkitty veneväylä luoteesta. Saarella pitäisi useiden lähteiden mukaan olla jatulintarha, mutta vuoden 1994 inventoinnissa mitään jatulintarhaan viittaavaa ei saarelta löydetty[3].
Selkä-Sarven saari on vanha kalastajien tukikohta. Enimmillään saarella on ollut asukkaita katovuosien aikaan, jolloin saaren asukasluku nousi noin kolmeensataan.[2] Saaren kaakkoiskulmassa sijaitsevan vanhan kalastajakylän rakennuksista kahdeksan on yhä jäljellä, lisäksi alueella on useiden rakennusten ja maakellareiden jäännöksiä. Saaren pohjoispäässä sijaitsevat kalastajatukikohdan lisäksi kansallispuiston partiomaja, teräksinen tähystystorni sekä helikopterin laskeutumisalue.[1]
Saaren halki pohjoisesta etelään johtaa noin kilometrin pituinen luontopolku, jonka eteläpäässä sijaitsevat saaren eteläosien laajat kivilouhikot sekä 1860-luvulla rakennettu Ailinpietin kalamaja, joka on vierailijoille avoin nähtävyys.[2] Yöpymistä varten saarella sijaitsevat vain kesäkäyttöön soveltuvat kahden hengen Kallan autiotupa[4] sekä vanhasta kalojensuolaushuoneesta kunnostettu neljän hengen varaustupa Kokko.[5]
Saaren metsät käsittävät pohjoisosissa hiekkapohjalla kasvavaa katajanummea, jonka laidoilla kasvaa pääasiassa lehtipuita sekä harvakseltaan mäntyjä. Rantapensaikkoa on vähän, ja saaren itärannalla sijaitsee kansallispuiston suurin ja levein yhtenäinen rantaniittyalue. Saaren länsiranta on rikkonainen ja koostuu pääasiassa hajanaisista louhikoista, joiden välisillä alueilla kasvaa rantaniittyä. Saarella on viisi lampea, ja saaren eteläpää muodostuu laguunia reunustavista louhikoista ja rantaniityistä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Pentti Rauhala: Perämeren kansallispuiston pesimälinnusto 1960–2006 (pdf) (sivu 20–21, Selkä-Sarvi) Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 167. 2007. Metsähallitus. Viitattu 9.3.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b c Luontoon.fi: Ailinpietin kalamaja 06.03.2008. Metsähallitus. Viitattu 9.3.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Mäkivuoti, Markku: Perämeren kansallispuiston kiinteät muinaisjäännökset, s. 13,37. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja A:23. Vantaa: Metsähallitus, 1994. ISBN 951-47-9153-3.
- ↑ Kalla, autiotupa 26.2.2004. Metsähallitus. Viitattu 9.3.2008. [vanhentunut linkki]
- ↑ Kokko, varaustupa 22.2.2004. Metsähallitus. Arkistoitu 25.1.2005. Viitattu 9.3.2008.