Selim Ekbom
| Selim Ekbom | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. huhtikuuta 1807 Turku, Suomi |
| Kuollut | 20. huhtikuuta 1886 (79 vuotta) Vaasa, Suomi |
| Ammatti | hovioikeuden presidentti, Senaatin oikeusosaston jäsen |
| Arvonimi | kunniatohtori |
| Vanhemmat | Per Johan Ekbom |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Fredrika Aminoff († 1892) |
| Lapset | Pehr Ivar Ekbom ja 7 muuta |
Selim Mohammed Ekbom (9. huhtikuuta 1807 Turku – 20. huhtikuuta 1886 Vaasa) oli Vaasan hovioikeuden pitkäaikainen presidentti ja Suomen senaatin oikeusosaston jäsen.[1][2] Hänet aateloitiin vuonna 1879[3] ja introdusoitiin Suomen aateliin vuonna 1882 aatelisena sukuna numero 258.[4]
Tuomarinuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suoritettuaan tuomarintutkinnon vuonna 1829 Ekbom toimi Turun hovioikeudessa, ensin auskultanttina, myöhemmin ylimääräisenä notaarina, kanslistina, kirjaajana ja ylimääräisenä viskaalina. Vuonna 1839 hän siirtyi kanneviskaaliksi perustettavaan Viipurin hovioikeuteen. Vuodesta 1844 hän toimi Jääsken tuomiokunnan tuomarina toimien samalla Viipurin hovioikeuden apujäsenenä 1847–48.
Senaattori ja hovioikeuden presidentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1855 Ekbom palasi Turkuun Turun ja Porin läänin lääninsihteeriksi. Läänin kuvernöörin Carl Fabian Langenskiöldin siirryttyä Helsinkiin senaattoriksi Ekbom toimi vt. kuvernöörinä vuosina 1857–1858. Vuonna 1859 hänet itsensäkin kutsuttiin senaattoriksi Senaatin oikeusosastoon.
Kun Suomen Pankki esitti vuonna 1860, että Suomen rahayksiköksi tulisi neljännesruplan arvoinen "mark", senaattori Ekbom piti tärkeänä, että rahan nimi olisi suomalaisittain markka ja sen sadasosa penni.[5]
Vuonna 1862 Ekbom nimitettiin Vaasan hovioikeuden presidentiksi, jona hän toimi kuolemaansa, vuoteen 1886, saakka.[6][7] 79-vuotias Ekbom löytyi eräänä huhtikuisena tiistaiaamuna kuolleena vuoteestaan, istuttuaan vielä edellisenä päivänä virassaan hovioikeudessa.[8]
Arvonimet ja kunniamerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ekbom promovoitiin vuonna 1879 Uppsalan yliopiston oikeustieteen kunniatohtoriksi. Vuonna 1882 hänelle myönnettiin Venäjän Valkoisen Kotkan ritarikunnan ensimmäisen luokan kunniamerkki.[9]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ekbomin isä, kihlakunnantuomari Per Johan Ekbom syntyi Tukholmassa, mutta siirtyi opiskelemaan Turun yliopistoon.[10] Selim Ekbomin puoliso oli vuodesta 1834 Fredrika Aminoff († 1892). Ekbomin kuoltua myönsi Suomen senaatti leskelle 27 000 markan lahjoituksen[11] ja lisäksi eläkkeen.[12] Pariskunnalla oli kahdeksan lasta, joista kuusi eli aikuisikään. Poika Pehr Ivar Ekbom toimi Viipurin hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena.[13]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Berättelse angående Vasa hofrätts stiftelse, öden och verksamhet o. s. v., 1876
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ekbom, Selim - Nordisk familjebok, 1881, s. 294
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Selim Ekbom. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ Adelskap - Finlands Allmänna Tidning no 298, 23.12.1879
- ↑ Ekbom. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ Snellman oli markan ottoisä[vanhentunut linkki] - Turun Sanomat, 6.12.2003
- ↑ † Selim Ekbom - Wiborgsbladet no 64, 22.04.1886
- ↑ Silmäys kuluneeseen vuoteen (Waasan hovioikeuden presidentti S. Ekbom kuollut) - Turun Lehti nro. 1, 04.01.1887, s.2
- ↑ Kuollut. Presidentti Waasan hovioikeudessa Selim Ekbom... - Waasan Lehti, no 32, 21.04.1886
- ↑ Suomalaissyntyiset palkitut
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Per Johan Ekbom. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- ↑ Nya Pressen nro. 134, 19.5.1886, sivu 2
- ↑ Finlands Allmänna Tidning, nro. 131 9.6.1886, sivu 1
- ↑ Hovioikeudenneuvos P.I. Ekbom kuollut Turussa -Suomalainen Wirallinen Lehti, nro. 45, 24.02.1890
| Edeltäjä: Johan Wilhelm Forsman |
Keisarillisen Vaasan hovioikeuden presidentti 1862–1886 |
Seuraaja: Robert August Montgomery |
|
Edeltäjä: Fabian Langenskiöld |
Turun ja Porin läänin kuvernööri 1857–1858 (vt.) |
Seuraaja: Johan Axel Cedercreutz |
|
