Samuel Grubbe (1786–1853) oli ruotsalainen yliopistonopettaja ja filosofi. Hän oli 1813–1840 ensiksi logiikan ja metafysiikan, sittemmin etiikan ja politiikan professorina Upsalassa, 1840–1842 kirkollisasiainpäällikkönä ja vuoteen 1844 ministerinä. Grubbe oli Josef Otto Höijerin, Erik Gustaf Geijerin ja Christopher Jacob Boströmin rinnalla Ruotsin merkittävimpiä ajattelijoita. Hän kannatti alkuaan Friedrich von Schellingin ajatuksia, mutta muutti sitten, kuten monet muutkin samanaikaiset ajattelijat, kantansa siten, että koetti voittaa Schellingin panteismin ja asettaa sen sijaan spekulatiivisen teismin, joka opettaa Jumalan persoonallisuutta. Siten hän valmistaen kehitti sen suuntaista maailmankäsitystä, jollaisen myöhemmin esitti Boström. Grubben julkaisemista teoksista on ehkä huomattavin Filosofisk rätts- och samhälls-lära (1839), jota aikoinaan luettiin paljon Suomessakin.[1]
