Saksanpihlaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksanpihlaja
Weilburg - Tiergarten - Mehlbeere.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Pihlajat Sorbus
Laji: aria
Kaksiosainen nimi
Sorbus aria
(L.) Crantz, 1763[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Saksanpihlaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Saksanpihlaja Commonsissa

Saksanpihlaja (Sorbus aria) on kesävihanta puulaji pihlajien suvussa ja ruusukasvien heimossa. Se on joskus omaksi suvukseenkin luokitellun pihlajien alasuvun Aria tyyppilaji. Laji kestää hyvin varjostusta ja ilmansaasteita, ja sitä käytetään yleisesti koristepuuna.

Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpihlajan kukintoja.

Saksanpihlaja on pienehkö puu ja kasvaa yleensä noin 4–12 metriä korkeaksi, joskus tosin yli 20-metriseksikin.[2][3][4] Puun runko on yleensä pysty ja latvus leveän kartiomainen tai munanmuotoinen.[5][2]

Lehdet ovat yksinkertaisia ja 8–12 senttimetriä pitkiä.[4][2] Ne ovat vuorottaisia ja muodoltaan puikeita tai soikeita ja toissahaisesti sahalaitaisia. Ne ovat päältä kiiltävän tummanvihreitä ja alapinnalta valkonukkaisia. Lehdet ovat sulkasuonisia ja niissä on 10–14 suoniparia.[4] Saksanpihlaja on kesävihanta ja lehtien syysväritys on ruskea.[6]

Kukinta ajoittuu touko-kesäkuuhun ja hedelmät kypsyvät syys-lokakuussa. Kukinto on 8–15 senttimetriä leveä kertotasohuiskilo.[2] 10–15 millimetriä leveät kukat ovat kaksineuvoisia ja hyönteispölytteisiä.[4][3] Kukan teriö on valkoinen ja siinä on viisi terälehteä. Pienet pitkulaiset punaiset hedelmät ovat 8–15 millimetriä pitkiä.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpihlaja esiintyy laajalla alueella Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Luoteis-Afrikassa merenpinnantasolta 1700 metriin. Levinneisyysalueensa eteläosissa se kasvaa vuoristoissa. Laji viihtyy kalkkipitoisilla maaperillä.[3][5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksanpihlajaa käytetään lähinnä Euroopassa koristepuuna pihoissa ja puistoissa sekä katupuuna. Suomessa se menestyy vain maan eteläosassa. Siitä on olemassa useita viljelylajikkeita.[2] Hedelmät ovat syötäviä ja niistä on myös valmistettu hilloja.[3] Myös puuainesta on käytetty, mutta puun pieni koko rajoittaa sen hyödyllisyyttä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 182. Suom. Arto Kurtto. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.
  • Marjorie Blamey, Christopher Grey-Wilson: Otavan kasvitieto, s. 194. Suom. Arto Kurtto. Otava, 1994. ISBN 951-1-12904-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sorbus aria The International Plant Names Index. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  2. a b c d e Sorbus aria - saksanpihlaja Arboretum Mustila. Viitattu 24.7.2012.
  3. a b c d Sorbus aria Plants for a Future. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  4. a b c d e Marjorie Blamey, Christopher Grey-Wilson: Otavan kasvitieto, s. 194. Suom. Arto Kurtto. Otava, 1994. ISBN 951-1-12904-X.
  5. a b Common whitebeam Sorbus aria Kew Royal Botanical Gardens. Viitattu 24.7.2012. (englanniksi)
  6. Alan Mitchell & John Wilkinson: Euroopan puuopas, s. 182. Otava, 2009. ISBN 951-1-14705-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]