Saksankirveli
Wikipedia
| Saksankirveli | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Myrrhis odorata (L.) Scop. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
| |
Saksankirveli (Myrrhis odorata) on sarjakukkaisiin kuuluva kasvi, jota käytetään mausteena. Se on Myrrhis-suvun ainoa laji. Ulkonäöltään se muistuttaa koiranputkea. Saksankirvelin voi taimena sekoittaa maustekirveliin (Anthriscus cerefolium).
Saksankirveli on lähtöisin Etelä-Euroopassa. Sitä on viljelty Suomessa vanhastaan lääke- ja maustekasvina.[1] Se esiintyy melko harvinaisena viljelysjäänteenä tai -karkulaisena Etelä- ja Keski-Suomessa.[2]
Saksankirveli tuoksuu ja maistuu lähinnä anikselta. Saksankirvelistä voidaan käyttää mausteena lehtiä, juurta ja siemeniä. Lehdet sopivat vihannekseksi, ja varsinkin juuri on makea. Saksankirveli on yksi chartreuse-liköörin mausteista, ja sitä on käytetty myös akvaviitin mausteena.[1] Saksankirvelin tuoksun ja maun aiheuttavan haihtuvan öljyn pääainesosa on anetoli 10H12O).
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 6.6.2009.
- ↑ Kasviatlas: Saksankirvelin levinneisyys Suomessa

