Saksankirveli
| Saksankirveli | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Myrrhis odorata (L.) Scop. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Saksankirveli Wikispeciesissä |
Saksankirveli (Myrrhis odorata) on sarjakukkaisiin kuuluva kasvi, jota käytetään mausteena. Se on Myrrhis-suvun ainoa laji. Ulkonäöltään se muistuttaa koiranputkea. Saksankirvelin voi taimena sekoittaa maustekirveliin (Anthriscus cerefolium).
Saksankirveli on lähtöisin Etelä-Euroopasta. Sitä on viljelty Suomessa vanhastaan lääke- ja maustekasvina.[1] Se esiintyy melko harvinaisena viljelysjäänteenä tai -karkulaisena Etelä- ja Keski-Suomessa.[2]
Saksankirveli tuoksuu ja maistuu lähinnä anikselta sekä jonkin verran myös lakritsilta. Saksankirvelistä voidaan käyttää mausteena lehtiä, juurta ja siemeniä. Lehdet sopivat vihannekseksi, ja varsinkin juuri on makea. Saksankirveli on yksi Chartreuse-liköörin mausteista, ja sitä on käytetty myös akvaviitin mausteena.[1] Saksankirvelin tuoksun ja maun aiheuttavan haihtuvan öljyn pääainesosa on anetoli 10H12O).
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Raassina, Palmgren, Hujala: Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä, Osara. Viitattu 6.6.2009.
- ↑ Kasviatlas: Saksankirvelin levinneisyys Suomessa
