Saksagliptiini
| |
Saksagliptiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (1S,3S,5S)-2-[(2S)-2-amino-2-(3-hydroksi-1-adamantyyli)asetyyli]-2-atsabisyklo[3.1.0]heksaani-3-karbonitriili | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | A10 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C18H25N3O2 |
| Moolimassa | 315,41 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ≥75 %[1] |
| Proteiinisitoutuminen | vähäistä[1] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 2,5 tuntia[1] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Saksagliptiini (C18H25N3O2) on pyrrolidiinijohdannaisiin orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä aikuistyypin diabeteksen hoitoon.
Ominaisuudet ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksagliptiinin vaikutukset perustuvat siihen, että se estää dipeptidyylipeptidaasi-4-entsyymin toimintaa. Tämän seurauksena entsyymi ei kykene enää inaktivoimaan inkretiinihormoneja ja insuliinin eritys munuaisten β-soluista lisääntyy. Yhdiste annostellaan tablettina. Lääkeainetta käytetään aikuistyypin diabeteksen hoitoon ja sitä käyttää voidaan yhdessä insuliinin, metformiinin, sulfonyyliureoiden ja dapagliflotsiinin kanssa.[1][2][3]
Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksagliptiini voi aiheuttaa huonovointisuutta ja ripulia ja herkkyys sukupuolielinten sieni-infektioihin ja virtsatietulehduksiin voi kasvaa. Yhdessä muiden diabeteslääkkeiden kanssa yhdiste voi aiheuttaa verensokeritason laskemista liian alhaiseksi eli hypoglykemiaa.[1] Saksagliptiini pidentää sydämen QT-aikaa ja voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintaa[4].
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saksagliptiinin synteesin lähtöaineet ovat suojattu 3-hydroksiadamantyyliglysiini ja metanoprolinamidi, jotka reagoivat kondensaatiolla. Seuraavassa vaiheessa amidiryhmästä tehdään nitriili trifluorietikkahappoanhydridin avulla ja viimeinen vaihe on suojauksen poisto happamissa olosuhteissa.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Lily P. H. Yang: Saxagliptin. Drugs, 2012, 72. vsk, s. 229–248. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Kurt Ritter: Antidiabetic Drugs (A10), Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2018.
- ↑ Samuel Chackalamannil, David Rotella, Simon Ward: Comprehensive Medicinal Chemistry III, s. 527. Elsevier, 2017. ISBN 9780128032008. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.6.2022). (englanniksi)
- ↑ Chintan N. Koyania, Ewald Kolesnik, Gerald Wölkart, Niroj Shrestha, Susanne Scheruebel, Christopher Trummer, Klaus Zorn-Pauly, Astrid Hammer, Petra Lang, Helga Reicher, Heinrich Maechler, Klaus Groschner, Bernd Mayer, Peter P. Rainer, Harald Sourijg, Wolfgang Sattler, Ernst Malle, Brigitte Pelzmann & Dirk von Lewinski: Dipeptidyl peptidase-4 independent cardiac dysfunction links saxagliptin to heart failure. Biochemical Pharmacology, 2017, 145. vsk, s. 64-80. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Scott A. Savage, Gregory S. Jones, Sergei Kolotuchin, Shelly Ann Ramrattan, Truc Vu & Robert E. Waltermire: Preparation of Saxagliptin, a Novel DPP-IV Inhibitor. Organic Process Research & Development, 2009, 13. vsk, nro 6, s. 1169–1176. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.6.2022. (englanniksi)