Sakari Paasonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sakari Johannes Paasonen (12. lokakuuta 1935 Mäntyharju7. marraskuuta 2020 Hollola[1]) oli suomalainen ampuja. Hän kilpaili pistoolilajeissa olympialaisissa vuosina 1988 ja 1992 sekä saavutti joukkuekilpailussa EM-pronssia vuonna 1989.[2]

Paasonen sijoittui Soulin olympialaisissa 1988 ilmapistoolikilpailussa 18:nneksi ja vapaapistoolikilpailussa 19:nneksi. Barcelonan olympialaisissa 1992 hän oli ilmapistoolilla viides ja vapaapistoolilla yhdestoista. MM-kilpailuissa hän oli 22:s vapaapistoolilla ja 58:s ilmapistoolilla vuonna 1983, 28:s vapaapistoolilla ja 43:s ilmapistoolilla vuonna 1986, yhdeksäs ilmapistoolilla vuonna 1987, yhdeksäs ilmapistoolilla ja 30:s vapaapistoolilla vuonna 1990 sekä 26:s vapaapistoolilla vuonna 1994. EM-kilpailuissa hän saavutti ilmapistoolin joukkuekilpailussa pronssia vuonna 1989 ja oli ilmapistoolin henkilökohtaisessa kilpailussa parhaimmillaan viides vuonna 1986, kymmenes vuonna 1990, yhdestoista vuonna 1992 sekä kolmastoista vuonna 1982.[2]

Seuratasolla Paasonen edusti Lahden Ampumaseuraa. Hän voitti Suomen-mestaruuden henkilökohtaisissa lajeissa 12 kertaa,[2] ilmapistoolilla vuosina 1979-1980, ilmapistoolin sisäratakilpailussa 1980, 1982-1983 ja 1986 sekä vapaapistoolilla vuosina 1980, 1983, 1986, 1988, 1993[3] ja 1995[4]. Joukkuekilpailuissa hän voitti yhdeksän Suomen-mestaruutta.[2]

Paasosen henkilökohtainen ennätystulos oli vapaapistoolilla 572 ja ilmapistoolilla Suomen-ennätys 585, molemmat vuodelta 1991.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
  • Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 17. Kustannus-Notariaatti Oy, 1996. ISBN 952-5106-00-4.
  • Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sakari Paasonen on kuollut Suomen Ampumaurheiluliitto. 10.11.2020. Viitattu 18.11.2020.
  2. a b c d e Siukonen 2001, s. 237
  3. Pihlaja 1994, s. 89–90
  4. Siukonen 1996, s. 199