Saima Korhonen
| Saima Korhonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Saima Tikander |
| Syntynyt | 6. maaliskuuta 1893 Viipuri |
| Kuollut | 29. joulukuuta 1983 (90 vuotta) |
| Ammatti | näyttelijä, teatteriohjaaja |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet |
Saima Korhonen Saima Tapio |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Saima Korhonen (o.s. Tikander, 6. maaliskuuta 1893 Viipuri – 29. joulukuuta 1983[1]) oli suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hän näytteli muun muassa Viipurin Työväen Teatterissa ja Viipurin Näyttämöllä 1910- ja 1920-luvuilla.[2][3]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saima Korhosen vanhemmat olivat kauppias ja jalkineentekijä David Tikander ja Anna Maria Laihanen. Hän työskenteli kiinnitettynä näyttelijänä Viipurin Työväen Teatterissa vuosina 1916–1917 ja Viipurin Näyttämöllä 1918–1923 ja 1926–1927. Vuosina 1923–1924 Korhonen näytteli Kansan Näyttämöllä. Kiinnitystensä jälkeen hän työskenteli kiertuenäyttelijänä.[2][3]
Korhosen näyttämötehtäviä olivat muun muassa Elinan ja Kirstin roolit balladissa Elinan surma ja Marusjan rooli Sam Sihvon laulunäytelmässä Jääkärin morsian. Korhonen näytteli niin ikään Neiti Julien nimiroolin ja Åsen roolin näytelmässä Peer Gynt.[2][3]
Korhonen ohjasi muun muassa komediat Juurakon Hulda, Syntipukki ja Nummisuutarit.[2][3]
Elokuvatehtäviä Saima Korhosella oli kolme. Hän näytteli Fiinan osan Valentin Vaalan komediassa Varaventtiili (1942). Lisäksi hänellä oli kreditoimatta jääneet roolitehtävät musiikkielokuvassa Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941) ja komediassa Uuteen elämään (1942).[1] Saima Korhosen puoliso Aku Korhonen näytteli Kello-Kallen roolin viimeksi mainitussa.[4] Korhosten avioliitto alkoi 1916 ja päättyi avioeroon 1947.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin - Inhemska scenkonstnärer i ord och bild. Viipuri: Kustannusliike Opas, 1930.
- Veistäjä, Verneri: Teatterin maailma - Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Helsinki: Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton julkaisuja n:o 5, 1950.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
