Saapungin valopallo

Kuusamon Saapungin valopallo on 3. tammikuuta 1971 sattunut ufo-tapaus. Se liitetään Pudasjärven ufoaaltoon ajallisesti, vaikka maantieteellisesti paikkakunnat ovat täysin erillisiä, ja joskus puhutaankin myös Pudasjärven-Kuusamon ufoaallosta. Tapaus tuli tunnetuksi "Tiskivesitapauksena" nähdyn kohteen jättämästä jäljestä esitetyn teorian mukaan. Tapaus nostatti kohua, ja teorian esittänyt professori Birger Wiik sai osakseen kiusallista julkisuutta. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen teki aiheesta kaksi piirrosta, jotka julkaistiin Helsingin Sanomat -lehdessä 29.1. ja 7.2.1971. Olavi Hurmerinnan pilapiirros julkaistiin Uusi Suomi -lehdessä 27.1.1971

Tapauksen kulku

Useat Saapungin kylän asukkaat heräsivät noin 6.00 voimakkaaseen valoilmiöön. Näkyvyys oli lumimyrskyn takia noin 300 metriä, mutta ilmiö valaisi ympäristöään noin 1,5 km:n säteellä. Se eteni Saapunkijärven päällä viistosti seitsemän boforin vastatuuleen, arvioiden mukaan kävelyvauhtia noin kymmenen metrin korkeudessa. Valon kirkkaus riitti silminnäkijöiden mukaan valaisemaan läheisiä vaaroja yksityiskohtaisesti.. Ilmiö pysähtyi Martta ja Mauno Talalan talon puutarhaan, jossa he havaitsivat sen noin 6.15, ja mistä se myös katosi noin minuutin kuluttua, jolloin pariskunnan talon sähköt katkesivat hetkeksi, mitä oli tapahtunut myös muualla kulkureitin ympäristössä. Ilmiötä kauempaa tarkkailleet kertoivat sen poistuneen ylöspäin.

Perheen poika Timo Talala havaitsi päivän valjettua puutarhasta lumeen jääneen kovaksi jäätyneen vihertävän kolmionmuotoisen jäljen, jonka myös muu perhe kävi toteamassa. Jäljen leveys oli 2,3 metriä ja pituus 5,7 metriä. Jäätyneen osan mitattiin olevan noin 2×3,5 metriä . Jäljen keskellä oli kohonneita, sisältä onttoja jääpuikkoja, joiden päässä oli pullistuma.

Tutkimukset ja tiskivesikohu

Oululaiset ufotutkijat tekivät silminnäkijähaastattelut sekä ottivat näytteitä 7.1. ja vertailunäytteitä 17.1. ja vielä myöhemmin kasvistosta. Jäljen näytettä tutki Oulu Oy:n pääkemisti, minkä lisäksi tutkimuksia tehtiin Oulun yliopistossa vertailunäytteineen. Näytteestä löytyi kalsiumia, kaliumia, piitä, rautaa, klooria ja titaania. Lisäksi siinä oli tärkkelysjyväsiä ja sienille kuuluvaa solukkoa. Näytteet olivat myös hyvin likaisia, likaisempia kuin muualta pihalta otetut vertailunäytteet. Kemiallisessa analyysissä ei löytynyt jälkiä palamisesta. Radioaktiivista säteilyä ei myöskään havaittu, eikä talouden jätevedelle ominaisia kolibakteereita löydetty.

Professori Birger Wiik Geologian tutkimuskeskuksesta antoi jäljestä 23.1. Helsingin Sanomissa julkaistun lausunnon, jossa hän arvioi sen olevan peräisin lumeen kaadetusta tiskivedestä, minkä lisäksi hän kummasteli pohjoisen ufouskomuksia ja tiedon puutetta suhteessa ufoilmiöön. Valoilmiön syyksi Wiik ehdotti salamaa. Lausunto aiheutti voimakkaan reaktion Oulun ufotutkijoissa. He moittivat Wiikiä huonosta perehtymisestä asiaan ja välinpitämättömyydestä. Talalan perhe koki lausunnon ylimielisenä ja halventavana heidän lähetettyään näytteen Wiikille henkilökohtaisesti.

"Tiskivesien kaatopaikan me kyllä tiedämme ja takaan että ikkunan alle niitä ei ole kaadeltu"

Wiik sai lukuisia häirintäsoittoja, ja hän koki häntä vastaan hyökätyn henkilökohtaisesti, mikä katkeroitti häntä. Hän oli antanut lausunnon tiedemiehenä ja koki tämän jääneen sivuun lehdistön nostamassa kohussa

"Tästä lähtien lienee parasta, että julkaisen tutkimustulokseni vain ulkomaisissa ammattilehdissä."

Wiik ei julkaissut saamiaan tuloksia vaan lähetti henkilökohtaisen vastauksen Talalan perheelle, joka puolestaan toimitti vastauksen Oulun ufotutkijoille. Wiik piti jälkeä ehdottomasti ihmisen aiheuttamana ja erillisenä suhteessa valoilmiöön, jolle hän ei yrittänyt vastauksessaan esittää mitään teoriaa.

Näytteitä lähetettiin myös Britanniaan, ja tulokset julkaistiin Flying Saucer Review -lehdessä

Uudemmat tutkimukset

Vuonna 2002 oululainen Tiede ja ufot -ryhmä aloitti tapauksesta uudet tutkimukset. Tutkimuksen mukaan lumen sulattamiseen jäljen alueelta ei olisi riittänyt edes ämpärillinen tulikuumaa tiskivettä, eikä tämä olisi myöskään selittänyt jäljessä havaittuja onttoja jääpuikkoja. Tutkimuksessa laskettiin, että jäljen tuottamiseen on vaadittu vähintään 75 megajoulea energiaa, ja saadakseen sen aikaan, isotrooppisen säteilijän alkulämpötilaksi pitää olettaa useita tuhansia asteita, kun ilmiö on ollut vähintään metrin korkeudella, jolloin säteilyn intensiteetti olisi ollut ainakin luokkaa 35 megawattia per neliömetri ja kokonaisteho noin 1,8 gigawattia. Näiden uusien tietojen pohjalta tutkijat päättelivät ilmiön olleen plasmapallo tai erittäin kuuma pallosalama, kuten jo aiemmissakin tutkimuksissa oli esitetty. Dosentti Lasse Makkonen esitti selityksen myös sille, miten lumessa olleessa jäljessä havaitut jääpuikot olivat syntyneet.

Joulukuussa 2006 tapaus sai kuitenkin erikoisen käänteen. Pian sen jälkeen kun Koillissanomat oli uutisoinut lisätutkimusten tuloksista [1], julkisuuteen tuli entinen remonttimies Jorma Palosaari, joka oli kollegansa kanssa tekemässä jäljen löytäneen perheen talossa remonttia ennen Saapungin ufotapausta. Ilmeni, että he olivat joutuneet kaatamaan laitevian vuoksi talonväen tietämättä 30–40 litraa fosforihappoa maahan juuri siihen paikkaan, josta jälki ufohavainnon jälkeen löydettiin. He eivät uskaltaneet puhua siitä aikaisemmin, koska toimenpide oli luvaton ja nykylakien mukaan myös ympäristörikos.

Tiede ja ufot -ryhmän vetäjä Matias Päätalo uskoo kuitenkin fosforihapon aiheuttaman sulamisjäljen ehtineen peittyä lumeen ufohavaintoon mennessä eikä pidä sitä mahdollisena selityksenä erikoisille jääpuikoille. Sen sijaan maaperätutkimusten tulokset tulisivat hänen mukaansa ymmärrettävämmiksi, jos maaperä oli fosforihapon saastuttamaa.

Tammikuussa 2007 tuli myös ilmi, että Kuusamon rajavartiosto oli tehnyt tapauksesta omia tutkimuksiaan Esikunnan käskystä, ja ilmeni, että he olivat toimittaneet siitä näyte-erän Birger Wiikille. Samalla kuuluisaan tiskivesiteoriaan tuli uutta valoa, sillä aiemmin Wiikin analyysia oli arvosteltu pintapuolisuudesta, mutta nyt tuli esille vaihtoehtoinen tulkinta, jonka mukaan hän olisikin saanut erehdyksessä tutkittavakseen vertailunäytteen talon emännän navetan nurkalle kaatamasta pesuvedestä.

Lähteet

• Tapani Koivula - Ufojen kosminen viesti 1988 WSOY ISBN 951-0-15079-7
• Tapani Kuningas - Ufojen jäljillä 1971 Kirjayhtymä
• Päätalo, Matias - Tähtiä ja outoja ilmiöitä 2007 Ufo-Finland ISBN 951-98374-4-2
• Soini Lax - Pudasjärven ufot Kirjayhtymä 1972 ISBN 951-26-0151-6
• Tapani Kuningas - Operaatio Ufo - 25 vuotta lentäviä lautasia sanomalehtien sivuilla Kustannus Oy Jaanes 1972

Viitteet