Oulu (yritys)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Entisiä Oulu Oy:n tehdasrakennuksia Nuottasaaressa
Nuottasaaren tehdasrakennukset Elban saarelta kuvattuna

Oulu Oy oli Oulun Nuottasaaressa sellunvalmistusta sulfaattisellutehtaassa harjoittanut yritys, joka toimi vuosina 19361986.

Yhtiö perustettiin Veitsiluoto Oy:n ja Kajaani Oy:n yhteisyrityksenä siten, että molempien perustajayhtiöiden omistusosuus Oulu Oy:stä oli 49 %. Loput 2 % osakkeista omisti Suomen Pankki. Yhtiöiden ja Suomen Pankin välinen sopimus saatiin aikaiseksi 21. joulukuuta 1935 ja Oulu Oy aloitti toimintansa vuoden 1936 alusta.[1] Yhtiön pääkonttorina toimi entinen Uleå-yhtiön pääkonttori Kauppurienkadun ja Torikadun risteyksessä. Bergbomin kauppakartanoksi rakennettu puutalo purettiin ja tilalle rakennettiin 1963 Kaija ja Heikki Sirenin arkkitehtitoimiston suunnittelema toimistorakennus. Toimistorakennus on sittemmin peruskorjattu Stockmannin Oulun tavaratalon käyttöön.

Yhtiötä suunniteltiin tarkoituksena rakentaa Oulun seudulle uusi selluloosatehdas, jonka vuosituotannoksi kaavailtiin vähintään 80 000 tonnia. Oulun kaupungilta vuokrattiin alue Nuottasaaresta. Samalla Oulun kaupunki sitoutui ruoppamaan tehdasalueelle vesiväylän mereltä ja Oulujoen suulta. Tehtaan rakennustyöt edistyivät nopeasti ja se käynnistettiin 24. syyskuuta 1937. Rakennustöiden johdossa toimi diplomi-insinööri Eero Kalaja.[2]

Yhtiöön kuuluivat sellutehtaan lisäksi muun muassa Ab Uleå Oy:ltä Kajaani Oy:n kautta Oulu-yhtiölle siirtynyt Pateniemen saha ja vuonna 1940 aloittanut puutalotehdas.[3] Sodan jälkeen yhtiön laajennettiin rakentamalla Nuottasaareen mäntyöljyä ja tärpättiä tislaava tuotantolaitos 1950, puolivalkaistun selluloosan valmistus aloitettiin 1952 ja klooritehdas aloitti 1957.[4] Vuonna 1960 käynnistyi Nuottasaaren lastulevytehdas.

Oulun Oy:n olemassaolon ajan oli toimivalla johdolla vahva halu saada kehitettyä jatkojalostusta rakentamalla paperitehdas. Kahden pääomistajan kilpailutilanne piti Oulun Oy:n kuitenkin pääosin markkinasellun valmistajana, 100 000 sellutonnin raja ylittyi 1950-luvun alussa; 200 000 sellutonnin raja vuonna 1961. 1960-luvun lopussa sellutuotanto oli ylittänyt jo 250 000 tonnin rajan. Tuolloin yhtiöllä oli kolme rahtilaivaa - moottorialukset Koiteli, Tuira ja Finnmark, joilla selluloosa kuljetettiin maailmalle. Suurimmillaan yhtiön työntekijämäärä oli 4 800 työntekijää. Yhtiön tilanne vaikeutui 1980-luvun puolivälissä selluloosan huonon menekin vuoksi. Yrityksen kehitys tällöin myös pysähtyi. Tilanne laukesi, kun Kajaani Oy myi oman osuutensa Oulu Oy:stä marraskuussa 1986 Veitsiluoto Oy:lle, jolloin Oulu Oy:n toiminta itsenäisenä yhtiönä lakkasi.

Paperikonetta suunniteltiin Oritkariin jo 1970-luvulla Oritkari WF-projektin nimellä. Lopulta paperikoneratkaisut saatiin toteutettua myöhemmin uusien omistajien toimesta Nuottasaaressa; osana Veitsiluoto Oy:tä käynnistyi ensimmäinen paperikone vuonna 1991 ja toinen paperikone vuonna 1997 osana Stora Enso Oyj:tä. Nykyään Oulun sellu- ja paperitehdas ovat osa Stora Enso-konsernia. Työntekijämäärä nykyään Nuottasaaren tehtailla on noin tuhat.

Stora Enson Oulun tehtaat.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Tehtaan paperikoneet

Paperikoneet PK1, PK2, PK3 ja PK5 ovat Veitsiluodon paperitehtaalla Kemissä.

Kone Valmistaja Toiminnassa vuosina Viiraosa Viiraleveys Puristinosa Nopeus Kapasiteetti
Paperikone PK6 Valmet 1991– (Uusittu 2001) Kaksoisviira 8 130 mm 1 400 m/min 570 000 t/a, Puuvapaat taidepainopaperit
Paperikone PK7 Valmet 1997– Kaksoisviira 8 130 mm 1 600 m/min 485 000 t/a, Puuvapaat taidepainopaperit

Koneiden yhteinen tuotantokapasiteetti on 1 055 000 t/a. Sellutehtaan kuivauskone on Alströmin vuonna 1984 toimittama. Sen leveys on 6 200 mm. Sellutehtaan tuotantokapasiteetti on 370 000 t/a ja kuivakoneen kapasiteetti noin 285 000 t/a.

[muokkaa] Toimitusjohtajat

  • Aarne Linna, 1938–1939
  • Björn Weckmann, 1939–1946
  • Aulis O. Kairamo, 1946–1953
  • Kaarlo Lehtiö, 1953–1967
  • Reijo Merikanto, 1967–1981
  • Rauno Hakkila, 1981–1986

[muokkaa] Rautatiekalusto

[muokkaa] Yhtiön asunnot

Merkittävimpiä Oulu Oy:n kerrostaloasuintaloja olivat arkkitehti Erkki Huttusen suunnittelemat Ousaari 2 ja Nuottala Heinäpäässä.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  • Hautala, Kustaa: Oulun kaupungin historia V: 1918–1945, s. 110–114. Oulu: Oulun kaupunki, 1982. ISBN 951-9234-02-0.
  • Manninen, Turo: Oulun kaupungin historia VI. Jyväskylä: Gummerus, 1995. ISBN 951-9234-48-9.
  • Sakari Virtanen: Nuottasaaresta Wall Streetille – Oulun metsäteollisuus kauppahuoneista Stora Ensoon. 2003.

[muokkaa] Viitteet

  1. Hautala, 1982, s. 110
  2. Hautala, 1982, s. 111–112
  3. Hautala, 1982, s. 112–113
  4. Manninen, 1995, s. 119

[muokkaa] Aiheesta muualla

Koordinaatit: 65°00′07″N, 025°25′38″E

Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut