S/S Ahti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
S/S Ahti
Aluksen laji Limisaumainen teräsrunkoinen höyryhinaaja
Lippuvaltio Suomen lippu Suomi
Kotipaikka Lappeenranta
Omistaja S/S Ahti perinneyhdistys ry, Anjalankoski
Aiemmat nimet Fiskars, Liitto, Saitta ja Fiskars I
Aiemmat omistajat Oy Fiskars Ab, Pohja (1892 - 1945)
Eino Löflund, Särkisalo (1945 - 1947)
Osuuskunta Metsäliitto (1947 - 1972)
Lauri & Mikko Komulainen (1972 - 2002)
Rakennustelakka O.Eklund, Kotka
Vesillelasku 1892
Suurin pituus 21,03 m
Leveys 4,37 m
Suurin syväys 2,00 m
Bruttovetoisuus 45,76 brt
Pääkoneisto Compound-höyrykone
Koneteho 97 ihv kW
Nopeus

10 kn

S/S Ahti on höyrylaiva, josta insinööri Oskar Eklundin konepaja jätti tarjouksensa 5. tammikuuta 1892 Helsingissä päivätyssä kirjeessä. Tarjouksen mukaisesti konepaja sitoutui toimittamaan Fiskars Aktiebolagetille höyryhinaajan 35 000 markalla toukokuun puoleenväliin mennessä. Vuorineuvos Albert von Julin allekirjoitti sopimuksen viikkoa myöhemmin Fiskarsin puolesta, minkä jälkeen aluksen valmistus Hietalahdessa alkoi.

Fiskars (I)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilattu alus oli 21,0 metriä pitkä ja 4,3 metriä leveä. Sen kulutuksen tuli olla yhdeksän solmun nopeudella noin 90 kilogrammaa hyvänlaatuista kivihiiltä tunnissa. Aluksen voimanlähteeksi valmistettiin kaksipaisuntainen (compound) höyrykone, joka varustettiin suihkulauhduttajalla. Höyrykoneen sylinterien halkaisijat olivat 255 ja 445 millimetriä, jolloin iskun pituudeksi saatiin 305 millimetriä. Alus valmistui aikataulun mukaisesti ja se kastettiin Fiskarsiksi.

Alus hinasi tukkilauttoja Fiskarsin metsäalueilta saaristosta ja rannikolta Skogsbyn sahalle sekä hinasi malminetsintään tarvittavia laitteita kuljettavia proomuja. Se palveli tehtävissään yhdeksän vuotta, kunnes yhtiö tilasi 1901 toisen hinaajan. Fiskars nimettiin uudelleen Fiskars I:ksi ja uusi hinaaja sai nimen Fiskars II.

Toisessa maailmansodassa Fiskars I liitettiin sisaraluksensa kanssa puolustusvoimiin rannikkolinnakkeiden yhteysaluksiksi. Fiskars I myytiin 21. huhtikuuta 1945 liikemies Eino Löflundille Särkisaloon 610000 markalla.

Ahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Löflund nimesi ostamansa aluksen Ahdiksi. Alus huollettiin ensimmäisen talven aikana Matildedalin telakalla Teijossa, jolloin sen pääkannen hytit, puukansi, osa rungon ja pohjan levyistä uusittiin. Alus palveli edelleen hinaajana.

Alus myytiin 24. huhtikuuta 1947 Metsäliitto Osakeyhtiölle 1750000 markalla. Uusi omistaja siirsi aluksensa Saimaalle. Alus palveli hinaajana. Se oli korjattavana 1952 Mustolan telakalla. Oltuaan viisi vuotta Saimaalla Metsäliitto siirsi aluksensa keväällä 1953 Päijänteelle Vääksyn sahan palvelukseen. Muodollisesti alus myytiin samassa yhteydessä Metsänomistajain Metsäkeskus Osakeyhtiölle, joka nimesi aluksensa uudelleen Saitaksi.

Saitta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saitta hinasi nippulauttoja Päijänteen rannoilta Vääksyn sahalle, kunnes se jäi työttömäksi 1955. Alus makasi laiturissa sahan rannassa, jossa maatessaan aluksen kone ja kattila poistettiin. Sitä käytettiin lähinnä varastona. Yhtiö päätti 1958 palauttaa huonokuntoisen aluksensa Saimaalle.

Metsänomistajain Metsäkeskus Osakeyhtiö myi 29. kesäkuuta 1957 Osuuskunta Metsäliitolle omistamiaan kulkuneuvoja, jolloin hinaaja Saitan hinnaksi kirjattiin 1,3 miljoonaa markkaa. Uusi omistaja päätti kunnostaa aluksensa, minkä vuoksi se siirrettiin suoraan Rauma-Repolan telakalle Savonlinnan Pääskyniemeen. Alukselle siirrettiin kone ja kattila yhtiön omistamasta romutettavasta hinaajasta Lehtiniemestä (entinen Asko 2), joka oli palvellut loppuaikansa niputtajana.

Saitasta piti myös tulla niputtaja, mutta hinaajatarve oli suurempi eikä alusta muutettu uuteen tehtävään. Telakalla puuhytit korvattiin teräksisillä ja avoreelingit levytettiin. Metsäliitto anoi aluksen nimen palauttamista Ahdiksi, mikä ei kuitenkaan ollut mahdollista nimen käytössä olon vuoksi. Alus palveli yhden kesän Ahtina ennen kuin se nimettiin 18. helmikuuta 1960 Liitoksi.

Liitto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liitto palveli hinaajana kuljettaen tukkeja Lehtiniemen sahalle. Alukseen oli kytketty kontti eli puusäiliö, jolla taattiin polttoaine pitkillä matkoilla. Alus palveli viisi kesää halkovoimalla, kunnes se muutettiin öljykäyttöiseksi.


Alus hinasi vielä 1971 Lappeenrantaan Metsä-Saimaan sahalle tukkilauttoja sekä pinotavaraa Kaukopäähän Enso-Gutzeitille ollen siten Vuoksen vesistön viimeinen ammattikäytössä ollut höyryhinaaja. Kun Metsäliitolle valmistui 1972 uusi 400 hevosvoiman moottorihinaaja Silva, siirrettiin Liitto eläkkeelle. Alus myytiin 25. helmikuuta 1972 Lauri Komulaiselle, jolloin se poistettiin kauppa-alusrekisteristä ja katsastettiin Suomen Höyrypursiseuran lipunalle. Alus nimettiin samalla Ahdiksi.

Ahti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahti on nykyisin S/S Ahti perinneyhdistys ry omaisuutta. Alus kuuluu Museoviraston perinnelaivarekisteriin ja se on Suomen Höyrypursiseuran alusrekisterissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Riimala, Erkki: Höyrylaivamme. Suomen Höyrypursiseura ry, 1977. ISBN 951-991 40-4-8
  • Riimala, Erkki: Satavuotias höyrylaiva Ahti 1892-1992. Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys ry, 1992. ISBN 951-96551-0-7

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]