Sähköpyörä

Wikipedia
Ohjattu sivulta Sähköpolkupyörä
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Polkupyörä, jonka etunapa on sähkömoottorina ja akku tavaratelineellä.

Sähköpyörä tai sähköpolkupyörä on sähkömoottorilla varustettu polkupyörä, mopo, skootteri, potkulauta tai niitä muistuttava ajoneuvo. Sähköpyöriä ovat myös moottorilla varustetut nojapyörät ja tandemit. Näistä käytetään myös lyhennettä LEV (engl. Light Electric Vehicle) eli kevyt sähkökäyttöinen ajoneuvo.

Sähköpyörän moottori sijaitsee tavallisesti joko etu- tai takanavassa tai se on kytketty keskiöön. Erilaisilla laitteilla säädellään pyörän toimintaa. Yhdellä akun latauskerralla voi muun muassa rengaspaineesta, ajajan ja lastin painosta, matkareitistä, ajotavasta, ilman lämpötilasta tai akkutyypistä riippuen ajaa noin 20-180 kilometriä.[1]

Sähköpyörä on yleisnimitys ainakin kolmenlaiselle ajoneuvotyypille:

  • sähköavusteisille polkupyörille eli pedeleceille
  • sähkökäyttöiselle polkupyörille eli E-Bikelle (jota ei lueta polkupyöräksi Suomessa[2])
  • sähköskoottereille.

Käsitteiden käyttö ei ole vakiintunut, mikä johtunee osittain myös siitä, että sana "bike" tarkoittaa polkupyörän lisäksi myös moottoripyörää. Alalla on paljon tuotekehitystä, mikä johtuu osittain markkinan kasvusta öljyn hinnan noustua.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Sähköavusteinen polkupyörä eli pedelec

Photos21 001.ogg
Henkilö ajaa sähköavusteisella polkupyörällä.

Sähköavusteisessa polkupyörässä eli pedelecissa (pedelec on lyhennys sanoista (engl. PEDal ELEctric Cycle) ajaja saa lisävoimaa sähkömoottorin vetojärjestelmästä. Moottorin teho yhdistetään ajajan polkemiseen pyörän liikkeen tai poljinvoiman tunnistinten avulla. Toisin sanoen sähkömottori käynnistyy, kun ajaja alkaa polkea ja pysähtyy kun ajaja lopettaa polkemisen tai pyörä saavuttaa tietyn nopeuden. Tällaista järjestelmää voi verrata jossain määrin auton ohjaustehostimen voima-avusteiseen järjestelmään.

Yamaha toi markkinoille ensimmäiset pedelecit vuonna 1994. Pedelec on kehittynyt omaksi ajoneuvolajiksi erilaisten sähköpyörien joukossa.

[muokkaa] Sähkökäyttöinen pyörä eli E-Bike

E-Bikella tai sähkökäyttöisellä pyörällä on mahdollista pyöräillä polkematta. Sen moottori käynnistetään ja tehoa säädetään vääntämällä "kaasukahvaa" tai painamalla nappia. Ihmisen ja sähkömoottorin voima ovat itsenäisiä järjestelmiä. Se tarkoittaa, että kaasua ja polkimia voidaan käyttää samanaikaisesti, mutta - toisin kuin pedeleceissä - sitä ei välttämättä tarvitse tehdä. E-Bikea käytetään enemmän tai vähemmän samalla tavalla kuin skootteria tai moottoripyörää, siis eri tavoin kuin polkupyörää.

Britanniassa myydään yleisesti kolmitoimisia (engl. triple mode) pyöriä, joilla on polkuvoimalla ja sähköavusteisesti liikkumisen lisäksi mahdollista ajaa myös pelkällä moottorilla.[3]

[muokkaa] Sähköskootterit ja sähkömopot

Segway on seisoen ajettava sähkökäyttöinen kulkuväline.

Sähköskootterit (engl. E-Scooter) ja sähkömopot ovat pienehköjä, sähkömoottorilla varustettuja, istuen tai seisoen käytettäviä ajoneuvoja jotka vaihtelevat moottorilla varustetuista potkulaudoista minimoottoripyöriin.

[muokkaa] Seisoen ajettavat mallit

Skootteria voi kuljettaa eteenpäin jalalla "potkimisen" sijaan "kaasukahvaa" vääntämällä.

Michael Schumacher ajaa sähkömoottorilla varustetulla potkulaudalla.

Tyypillinen seisottava skootteri on vain hieman yli metrin pitkä ja se painaa 12-25 kiloa. Myös vuonna 2001 markkinoille tullut Segway kuuluu näihin kulkuvälineisiin.

[muokkaa] Istuen ajettavat mallit

Istuimella varustettuja pieniä sähkökäyttöisiä ajoneuvoja käytetään samaan tapaan kuin bensiinikäyttöisiä skoottereita. Ohjaustangossa olevalla kaasukahvalla säädellään kiihtyvyyttä. Istuttavat sähköskootterit ovat tavallisesti isompia ja raskaampia kuin seisoen ajettavat. Niiden ulkoasu ja lisäosat vaihtelevat tavallisesti tyylikkäistä tuotteista sellaisiin, joissa on isot istuimet ja ostoskori.

Viimeksi mainituista saatetaan käyttää nimityksiä "sähkömopo" tai "sähköinen mopedi".

[muokkaa] EU-lainsäädäntö

EU:ssa hyväksyttiin vuonna 2003 direktiivi kaksi- ja kolmipyöräisten moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä. [4] Direktiivistä on rajattu ulos pedelecit, joissa moottori lakkaa avustamasta 25 km/h nopeudessa asti tai aiemmin, mikäli polkeminen lakkaa, ja joiden moottorin teho ei ylitä 250 wattia - toisin sanoen tällaisia ajoneuvoja ei pidetä moottoriajoneuvoina. Direktiivin tiivistelmän mukaan "Ainoastaan tämän direktiivin säännösten mukaisia ajoneuvoja, erillisiä teknisiä yksiköitä tai osia saa saattaa markkinoille ja myydä jäsenvaltioissa." Sellaisille pedeleceille, jotka ylittävät nämä luvut täytyy saada tyyppihyväksyntä ja ne luokitellaan mopoiksi. Niiden täytyy noudattaa lisävaatimuksia, kuten tyyppikatsastus, sekä riittävät jarrut ja peilit.

Sveitsissä ei ole nopeusrajoitusta sähkökäyttöisille polkupyörille, vaan ainoat vaatimukset ovat tyyppihyväksyntä ja vakuutuskilpi. Jotkut sveitsiläiset pedelecit olivat aikaisemmin laittomia EU:ssa, mutta eräs 25 km/h nopeampi pedelecmalli hyväksyttiin Berliinin Brandenburgissa, Saksassa ja tammikuusta 2004 alkaen se on ollut laillinen ajoneuvo kaikissa EU-maissa EU-direktiivinen mukaisena mopona ja kansallisen lainsdäännön mukaisena pienitehoisena mopona jonka rakenteelliset vaatimukset ovat mopoa kevyemmät. [5] On kuitenkin huomattava, että tällaisen ajoneuvon kuljettaminen voi maasta riippuen vaatia mopokortin ja se, että kypärä- ja vakuutussäädökset ovat kansallisia ja esimerkiksi Suomessa poliisin mukaan tällainen ajoneuvo on rekisteröitävä ja vakuutettava ja mopokypärää on käytettävä. [6]

[muokkaa] Suomen lainsäädäntö

Polkupyörän satulaputken sisään kiinnitettävä sähkömoottori, joka antaa voiman planeettavaihteiston avulla keskiöakseliin.

Suomen ajoneuvolain mukaan polkupyöräksi katsotaan myös sellainen enintään 250 W:n tehoisella sähkömoottorilla varustettu ajoneuvo, jonka moottori toimii vain poljettaessa ja kytkeytyy toiminnasta viimeistään nopeuden saavuttaessa 25 kilometriä tunnissa.[2] Tällaisia ajoneuvoja pidetään ajoneuvolain mukaan moottorittomina ajoneuvoina.

Laki käsittelee siis tätä ajoneuvoa tavallisena polkupyöränä, josta seuraa että sen kuljettamiseen ei tarvita ajokorttia, liikennevakuutusta ei tarvita ja paikka liikenneväylillä on sama kuin tavallisella polkupyörällä.

Muunlainen moottoroitu, polkimin varustettu ajoneuvo voi olla esimerkiksi mopo tai pienitehoinen mopo. Ajoneuvoasetuksen mukaan pienitehoista mopoa koskee tieliikenteessä 25 km/h nopeusrajoitus ja mopoa 45 km/h nopeusrajoitus.[7] Pienitehoisen mopon rakennevaatimukset ovat joiltakin osin kevyemmät kuin mopon ja niistä säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. [8]

[muokkaa] Markkinoista

Sähköpyörien laajamittainen käyttö alkoi Kiinassa, jossa on arviolta 120 miljoonaa sähköistettyä polkupyörää. Vielä 1990-luvulla niitä oli Kiinassa muutamia tuhansia.[9][10] Vuonna 2006 Kiinassa valmistettiin 19 miljoonaa akkukäyttöistä pyörää ja vuonna 2007 tuotannon arveltiin kasvavan 30 prosenttia. [11] Myös Euroopassa ja Yhdysvalloissa on odoteltu sähkökäyttöisten polkupyörien markkinan kasvua.

ExtraEnergy organisaation arvion mukaan Euroopassa vuonna 2007 myydyistä arviolta 60 prosenttia oli sähköavusteisia, joiden hinta oli 1 200 - 2 000 euroa tai enemmän. Noin 40 prosenttia myytiin 300 - 1 200 euron hintaan. Sähköpyöriä myytiin eniten Hollannissa.[12]

Euroopassa sähköpyöriä myytiin vuonna 2007 200 000, vuonna 2009 500 000 ja vuonna 2010 700 000.[13]

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sähköpolkupyörät.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä