Ruttojuuriyökkönen
| Ruttojuuriyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Tarhayökköset Hadeninae |
| Suku: | Hydraecia |
| Laji: | petasitis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hydraecia petasitis |
|
| Katso myös | |
Ruttojuuriyökkönen (Hydraecia petasitis) on harvinainen loppukesän ja alkusyksyn yökköslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Verrattuna muihin Hydraecia-suvun lajeihin ruttojuuriyökkönen on selvästi kookkaampi, väritykseltään tasaisempi ja sen etusiivet ovat pituuteensa nähden leveämmät. Etusiipien pohjaväri on tumman violetinharmaa ilman punertavaa sävyä ja rengas- sekä munuaistäplä erottuvat muuta siipeä vaaleampina. Ulompi poikkiviiru kaartuu melko tasaisesti tehden kuitenkin jyrkän mutkan ennen siiven etureunaa. Olennaisena tuntomerkkinä siiven ulkoreunan tuntumassa kulkevan aaltoviirun keskiosa on terävästi mutkitteleva. Takasiivet ovat tasaisesti tumman ruskeat ja niissä sekä keskitäplä että kaarijuova erottuvat yläpinnalla vain heikosti, alapinnalla selvästi paremmin. Siipiväli vaihtelee 41–51 mm.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lajin levinneisyys ulottuu Länsi-Euroopasta Skandinaviaan, Baltiaan ja idässä Siperian länsiosiin.[3]
Suomessa ruttojuuriyökkönen on verraten uusi tulokas, joka tavattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1938 Lemlandista. Yksilö tunnistettiin kuitenkin uudeksi lajiksi vasta sen jälkeen kun Virolahdelta tavattiin toinen yksilö vuonna 1975.[3] Nykyisin lajin havainnot painottuvat vahvasti maan eteläosiin, etenkin etelärannikon tuntumaan, mutta satunnaisemmin sitä on havaittu aina Vaasan korkeudella saakka. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena elokuun alusta syyskuun loppupuolelle.[4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravinnon vuoksi laji on sidoksissa ruttojuurikasvustoihin. Sen vuoksi se on esiintymiseltään paikoittainen, joskin saattaa sopivalla paikalla olla runsaslukuinen. Etelämpänä Euroopassa elinympäristöjä ovat suot ja jokivarret, pohjoisempana lähinnä puutarhat. Elintavoiltaan piilottelevana se lienee yleisempi kuin havainnot antavat ymmärtää. Perhoset lentävät hämärän tullen ja tulevat valolle.[5][2][2]
Toukka elää aluksi ruttojuurten versoissa tehden niihin tunnusomaisen syömäjäljen. Myöhemmin toukat elävät juurakoissa. Niillä on myös taipumusta syödä toisiaan. Muna talvehtii.[2]
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukan ravintokasvi on etelänruttojuuri (Petasites hybridus).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Svenska fjärilar (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e UK Moths (englanniksi)
- ↑ a b c Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 2.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1979. ISBN 951-1-04297-1. s. 118–119
- ↑ Perhoswiki[vanhentunut linkki]
- ↑ Hantsmoths (englanniksi)