Rustikka
| Rustikka | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Ryhmä: | Rustikkaryhmä Aporpium caryae coll. |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Auriculariales |
| Heimo: | Aporpiaceae |
| Suku: | Rustikat Aporpium |
| Laji: | canescens |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aporpium canescens |
|
Rustikka (Aporpium canescens) on koko Suomessa harvinaisena tavattava kääpälaji. Se viihtyy kosteissa metsäympäristöissä, vanhoissa metsissä makaavilla maapuilla. Isäntäpuita ovat lehtipuut kuten koivut ja tervaleppä. Usein rustikka kasvaa taula- tai pakurikäävän pehmeäksi lahottamissa puissa. Aiemmin rustikkaa on luultu samaksi lajiksi pohjoisamerikkalaisen Protomerulius caryae -käävän kanssa.[1][2]
Rustikan yksivuotinen itiöemä on alustanmyötäisesti kasvava ja yleensä alaltaan pieni tai keskikokoinen. Kokonaispaksuus on 1-3 mm. Tuoreena kääpä on juustomaisen pehmeästi lohkeava ja muuttuu kuivuessaan kovaksi. Kapea reunus on pillipintaa vaaleampi ja tiivis. Pillipinta on harmahtavanvalkea, pilleissä on heikko okran tai oliivin sävy ja syvällä pilleissä näkyy maitosuklaanruskeaa. Aktiivisesti kasvava itiöemä pisaroi pillipinnalle oluenväristä nestettä. Raapaisukohdat muuttuvat heti mustanruskeiksi. Pyöreitä pillejä mahtuu 4-6 millimetrille ja leikkauspinnassa pillit ovat korkin- tai maitokaakaonruskeita. Pohjamalto on tuoreena hyytelömäistä ja kuivana rustomaisten tummien juonteiden sävyttämä. Tuoreena rustikka tuoksuu pistävälle ja maistuu makeahkolle. Rustikka on helppo sekoittaa muihin vaaleisiin resupinaattisiin kääpiin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 94-95. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||