Ruskopelikaani
| Ruskopelikaani | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Pelecanus occidentalis Linnaeus, 1766 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Ruskopelikaani Wikispeciesissä |
Ruskopelikaani (Pelecanus occidentalis) on pelikaanilajeista pienin. Se on myös Pohjois-Amerikan tunnetuimpiin lintuihin kuuluva laji[2].
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Ruskopelikaanin pituus on täysikasvuisena noin 115 cm. Aikuisella linnulla on ruskea niska ja muutoin lajin tuntee hyvin sen venyvästä nokkapussista ja ruskeahkosta värityksestä. Sukupuolet ovat samannäköiset.[2].
Levinneisyys [muokkaa]
Lajia tavataan rannikkojen tuntumassa Washingtonin osavaltiosta ja Virginiasta Pohjois-Amerikassa aina Chilen rannikolle ja Amazonin suulle saakka Etelä-Amerikassa. Pohjois-Amerikan linnut lentävät etelään talvehtimaan pesimisen jälkeen.
Elinympäristö [muokkaa]
Laji on paikoin yleinenkin rannikoilla ja jokien suistoissa. Se voi kesyyntyä hyvinkin rohkeaksi kalojen kerjääjäksi kalastajilta.[2]
Lisääntyminen [muokkaa]
Ruskopelikaani pesii satojenkin parien muodostamissa yhdyskunnissa, jotka ovat yleensä rannikon lähistöllä, etenkin saarilla. Pari rakentaa yhdessä pesän risuista, enimmäkseen puuhun, mutta joskus myös maahan. Pesässä on 2-3 munaa, joita koiras ja naaras hautovat yhdessä noin kuukauden.[2]
Ravinto [muokkaa]
Ravinto koostuu pääasiassa kaloista, joiden perään lintu syöksysukeltaa korkealtakin ilmasta.[2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Pelecanus occidentalis IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.
